tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Viole(n)tti

Runotorstaissa lieni pääsiäisen vuoksi haastesanana violetti.


**********


Hiljainen valo
vähitellen avautuva
aavistus ametistin valheesta

sateen päättymisen ja
uudelleen alkamisen väliin
hukkuva syiden ja seurausten suhde

maksimaalinen
touhuvoima

sanojen juurien takana
loputtomiin jatkuvat
toiset juuret

5 kommenttia:

Mudzahir kirjoitti...

"Maksimaalinen touhuvoima - sanojen juurien takana loputtomiin jatkuvat toiset juuret." Hyvin sanottu. Siksi runoilijalle on elintärkeää, että sanojen juuret pureutuvat nk. todellisuuteen, joka voi olla vaikkapa todellisia tunteita tai todellisia kokemuksia. Silloin runo ei jää vain sanoilla leikittelyksi.

Siipirikko kirjoitti...

Levollista ja rauhallista, mutta vaativaa tekstiä, joka pitää lukea monta kertaa ja joka kerta korostuu eri asia. Hienoja sanontoja ja ajatuksia.

Tuima kirjoitti...

huolimatta kolmannesta säkeistöstä, on runosi jotenkin hiljainen (ehkä aloitussana määrittää tunnelman), vaikka siinä on vahvoja ja voimallaita sanoja ja ilmauksia (valhe, "maksimaalinen touhuvoima"). Pidän enemmän mitä mitä useammin luen. En ole varma kolmannesta säkeistöstä.

Tommi kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista.

Ja Tuima, "maksimaalinen touhuvoimakin" voi olla hiljaista, eikö voikin?

Ilmauksella on myös konkreettinen viitepiste, joka sijaitsee yhdessä 3-vuotiaalle pojalleni suunnatuista ohjelmista.

Tuima kirjoitti...

Musta touhuvoima ei koskaan ole hiljaista (ei sinakaan silloin kuin omat muksuni olivat kolmevuotiaita) eivätkä varsinkaan lapsille suunnatuissa TV-ohjelmissa.