Runotorstai on tällä kertaa murtumia täynnään. Erästä vuonna 1969 suomeksi ilmestynyttä teosta lukiessani päätin pitää tauon ja kirjoittaa tähän omat murtumani. Tietenkin murtuma on paluu arkeen.
**********
Lehdestä luet mainokset
huomaat tarvitsevasi elämän
kiirehtien etenet suojatielle
törmäät järjestelmään
ennen liukuovia näet
autoilijan nyrkki on merkki
hän ei osaa käyttäytyä
sinä kääntyä takaisin
jonon liikkuessa etenet
hymyilet vieraille
kassan silmä lukee
koneen sydän piippaa
sinä omistat uuden tavaran
elämän.
6 kommenttia:
Tosiarjesta irtaantumista - vai tätäkö on tosiarki nykyisin? Kolme keskimmäistä säeparia ovat parhaat.
Valitettavan usein arki on juuri sitä, että ostetaan tavara, kun luullaan, että se ratkaisee kaiken. Myönnän, että lukemani suodattui tekstiin melko voimakkaasti - ellei jopa suoraan.
Onhan se jännä harha. Mainosmies herättää sinussa uinuvan tarpeen. Huomaat, ihan salaa, että miten olet voinut elää ilman TUOTA!
Minäkin pidän enemmän runon alusta.
Katseletko Stalinin pään yli vai mitä luit? En tunnistanut vaikuttavaa tekstiä.
Ei ollut runoutta, vaan tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä tuolta Saksanmaalta.
Jännä näkövinkkeli.
Runon aloitusta jäin pohtimaan. Pidin siitä, koska se herätti ajatuksen; osta vanha auto...siinä on elämää :)
Se kun jättää tielle, joutuu hankkimaan uusia osia tai kyseleen neuvoja tietävimmiltä, ni pakostakin se elämä levenee moisesta :)
Hauska runo.
Lähetä kommentti