lauantaina, joulukuuta 27, 2008

Laakson pohjalla

Moottori etääntyy
laskee tomu ja tie
tuoksuu taas uudelta
painuu poski asfalttiin
katoaa tyhjä maisema
miksi luulimme
uskovamme on tie
totuus ja elämä
heinäpolku muuttuu
levenee hiekaksi
tasoittuu pieksi
vasemmalta tulimme
oikealle ajaudumme
ohjausvirhe
nousen seisomaan
takana taivaaseen ajavat
vajaat autot

3 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Tie laskee ja samalla tie tuoksuu uudelta. Jotain surullista, pettynyttä, samalla hyvin rakennettua kuvastoa on taas runossasi. Onneksi tästä puuttuvat nuoren vihaisen miehen elkeet ja sanat.Nyt se on oikeastaan komea teksti. (Ja edelleen menisin kirjakauppaan, jos näitä sieltäkin löytyisi, tai ainakin tilaisin nettikaupasta...)

tommi kirjoitti...

Vieraassa paikassa kirjoitettu yhden istuman tunnelmarykäisy, joka vaati tulla ulos. Kiitos.

-A- , Keltaisen talon erakko kirjoitti...

Hieno! hyvää uutta vuotta!