torstaina, lokakuuta 02, 2008

Kiltti

Runotorstain aiheena on kiltti. Ajattelin, että tässäpä on hyvä sauma kirjoittaa miehisen hameen saumoista. Päätin kuitenkin kirjoittaa jotain muuta: päätin jatkaa edelliseen haasteeseen kirjoittamani runon teemasta.


**********

Sairaalassa isä ja poika katsovat formuloita ja kiroavat
saksalaisen varmistunutta mestaruutta koska niin kuuluu tehdä.
Kuin ei huomaisi poika huomaa isän liikuttuvan, tulevan isäänsä joka
viimeisinä vuosinaan itki jokaista televisioitua palkintojenjakoa.
Sängyn laidalta poika tähystää ikkunaa, kiroaa sadetta ja polkupyörää.
Kattojen kutsuvat viivat tivaavat oletko täällä
koska niin kuuluu tehdä.


6 kommenttia:

Lachesis kirjoitti...

Puhuttelevaa elämän loppupuolen melankoliaa. Tyyni ja hiljaisen harmaa tunnelma, ei ahdistava vaan kärsivällinen. Katoille vastaisin, että kunhan on, ei väliä mistä syystä.

Tuima kirjoitti...

"Kuin ei huomaisi poika huomaa isän liikuttuvan" - onko huomaaminen sitä mitä ei kuuluisi tehdä? Runossasi on jotenkin syvälle menevää tunnetta yhdessä olosta, johon liittyy halu olla rinnakkain ja samaan aikaan jossain muualla. Lachesiksen kanssa olen samaa mieltä, pääasia että on.

Pidin enemmän viime viikon runosta, mutta myös tässä on karua koskettavuutta, mikä on hyvä asia ja ilo lukiessa.

Hallatar kirjoitti...

Onneksi poika oli paikalla...

SusuPetal kirjoitti...

Läsnä.
Se on kilttiä.

helanes kirjoitti...

Pojasta poikaan "kiltteys" kulkee.

Marja-Leena kirjoitti...

Niinhän se on. Ihmisen osa, kukin vuorollaan. Jossain vaiheessa kiltistä lapsesta tulee se vanhempi. Runosi tuo hyvin esiin monia asioita, jotka ovat uusia ja tekevät kipeää, kun pojasta tulee ikäänkuin isä ja isästä alkaa aika jättää. kilttiä on olla kiltti ja käydä kiltisti isää katsomassa, vaikka se kaikki kummasti koskee koko ajan. Runokin voi olla itkua, vaikka kyyneliä ei näy.

Marja-Leena alias Spektri