torstaina, syyskuuta 04, 2008

Myrsky

Runotorstain sadas haaste on myrsky.

*****

Ikkunan edessä levoton puu
märän tuulen piiskaana parkkiintunut kuori.
Tietä rullaavan nuoren on kuolema tai palaaminen kotiin
mikä on sama asia. Puu raapii ikkunaa
käsivaralla heiluva kuva tekee haltioituneeksi.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luin runostasi kolme tasoa: konkreettisen myrskykuvan, nuoren ihmisen kohtalon (kuolema tai kuolettuminen) ja elokuvakuvaston. Kiinnostavaa ja itseasiassa pidin tästä. Jos runosi joskus päätyvät kansiin, käyn kyllä kirjakaupassa.

Anonyymi kirjoitti...

Purnaan :)
Ei käsivaralta, sillä ikkunan kuva on vakaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuima, sinä se olet hämmentänyt kommentillasi aiemminkin. Kiitos.

Helanes, josko juuri siksi käsivaralta... eikä ikkunan kuva suinkaan ole vakaa: vain ikkuna on.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä kui tuima. Puu,
nuori ja ikkuna. Hienosti nivottu teemaan myrsky. Runorytmiä vois ehkä sorvata jos sorvattavaa olis :)

Anonyymi kirjoitti...

Minä rakastan myrskyä, jos saan sitä sisältä katsoa. Siksi viimeinen säkeesi on erityisesti mieleeni. Runossasi on monta tasoa kuten Tuima sanoi, mutta silti tässä ei ole niin paljoa pohdittavaa, kuin runoissasi yleensä.