Runotorstain sadas haaste on myrsky.
*****
Ikkunan edessä levoton puu
märän tuulen piiskaana parkkiintunut kuori.
Tietä rullaavan nuoren on kuolema tai palaaminen kotiin
mikä on sama asia. Puu raapii ikkunaa
käsivaralla heiluva kuva tekee haltioituneeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Luin runostasi kolme tasoa: konkreettisen myrskykuvan, nuoren ihmisen kohtalon (kuolema tai kuolettuminen) ja elokuvakuvaston. Kiinnostavaa ja itseasiassa pidin tästä. Jos runosi joskus päätyvät kansiin, käyn kyllä kirjakaupassa.
Purnaan :)
Ei käsivaralta, sillä ikkunan kuva on vakaa.
Tuima, sinä se olet hämmentänyt kommentillasi aiemminkin. Kiitos.
Helanes, josko juuri siksi käsivaralta... eikä ikkunan kuva suinkaan ole vakaa: vain ikkuna on.
Samaa mieltä kui tuima. Puu,
nuori ja ikkuna. Hienosti nivottu teemaan myrsky. Runorytmiä vois ehkä sorvata jos sorvattavaa olis :)
Minä rakastan myrskyä, jos saan sitä sisältä katsoa. Siksi viimeinen säkeesi on erityisesti mieleeni. Runossasi on monta tasoa kuten Tuima sanoi, mutta silti tässä ei ole niin paljoa pohdittavaa, kuin runoissasi yleensä.
Lähetä kommentti