Runotorstain aiheena on tekstikatkelma Erlend Loen teoksesta Supernaiivi (Suom. Outi Menna, Like 1998).
"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."
Intouduin seuraavaan:
SOMMITELMA MUUTTUVASTA LISTASTA
Taulussa tyttö ja poika suutelevat, lehden kannessa näyttelijä halaa koiraa, vakuuttaa olevansa kaltaiseni. Onpa elämä ihanaa. Ajattelen huutaa ajatukseni julki, valkoiselta ikkunalaudalta Lenin nyökkää kaiken olevan mahdollista. Pitäisi olla iloinen mutta asento ahdistaa niskaa. Poika kävelee viereen, vaatii rakentamaan palikoista torneja, hiekasta kakkuja, lumesta ukon voidakseen ne hajottaa syytä vielä tietämättä. Pitäisi olla iloinen.
torstaina, maaliskuuta 06, 2008
Lista lähtee tästä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kenties etsimäsi tunne on olemassa, kenties ei. Jotain arjen harmaasta olemuksesta on läsnä runossasi, samalla myös arjen valoisuus on mukana. Pidän runon tunnelmasta, vaikka siinä on mukana häivä melankoliaa tjs.
En huomannut ilmoittautumistasi RUnotorstaissa, laitoin linkin kuitenkin.
Niin haikeus, melankolia. Pitäisi olla iloinen...pitäisi, miksi. Aina ei vaan voi olla.
"Don't tell me how to feel!" huutaa Debra TVn Raymondissa. Koko episodi rakentuu tälle, että meidän "pitäisi" tuntea, toimia juuri tietyllä tavalla, normissa. Jos kerran hyväksytään idea, että kaikki ovat erilaisia, miten he voivat tuntea tai reagoida "niin kuin kuuluu".
pitäisi olla iloinen. pitäisikö tosiaan? ei, on oikeus olla mitä on, oikeus tuntea mitä tuntee.
No listahan tuosta tulee vaikka missä järjestyksessä lukisi.
Loen Supernaiivi on niin hieno teos, että on vaikea ymmärtää, miten kirjailija saattoi sen jälkeen kirjoittaa niin huonon teoksen kuin Tosiasioita Suomesta on. Mutta mitä siitä, kun Supernaiivi elähdyttää aina vaan!
Kiitos kommenteista. Aina ei voi olla iloinen eikä pitäisikään. Olen kuitenkin iloinen siitä, että runoni pitäminen luettiin aivan eri tavalla kuin tarkoitus oli. Lukija on oikeassa - olenhan lukija itsekin.
Lähetä kommentti