torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Kuvallinen ja sanallinen heijastus

Runotorstain 83. haaste on heijastuksia. Pitkästä aikaa asetan runon alle kuvan. Sen on napannut viime syyskuussa poikani vähän ennen kuin hän täytti puolitoista vuotta.


*****

TURVA


Tämän hetken tahdon

korjata

hiljainen digitaalikamera

television päältä

sohvan silmien väliin

pysyvä, virheetön

kuva


9 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Hetken kauneus, kyllä.

Anonyymi kirjoitti...

Korjata talteen vai koska se on rikki? Taltioitu hetki on pysyvä, vain muistinvarainen kaunistuu ajan myötä. Pidin sohvan silmien välistä.

Anonyymi kirjoitti...

Talteen tietenkin, ja onnistuihan se.

Anonyymi kirjoitti...

Runon ja kuvan virheettömyydessä on niin sanoakseni sävyero. Kuva on omalla tavallaan mainio, mutta runosta pidän vasta näin toisella paluulukukerralla. Piti makustella. Hiljaista huumoria? Hetken tavoitus? Mutta korjaako kameran kuva? Jos korjaa, niin valehteleeko/vaaristääkö kuva vai hetki?

Anonyymi kirjoitti...

Kuvan jäädytetyssä hetkessä kaikki on kaunista - tai ainakin pysyvää. Jokainen saa itse päättää, onko kyse virheettömyydestä vai jostain muusta. Kameran kuva ei korjaa, mutt irrottaa yhteydestä. Kuten lachesias totesi, kuva kultaa muistot, sillä monesti kuva on meidän muistimme.

Anonyymi kirjoitti...

Edellinen lähettäjä (Yommi) oli yksi minun muodosteeni, kai...

Anonyymi kirjoitti...

Muisto ja onnellinen hetki :) Näin toivon sinun ajattelevan kun vuosia on kulunut 15, 20, 25, 30, 35, 40..jne. Kaunis kuva :)

Katili kirjoitti...

Jännästi mulle tuli mieleen käänteinen näkökulma, siis sohvan silmien välistä televisioon, se ei aina ole niin virheetön eikä turvallinen. Hyvä runo.

Tuomas Pelto kirjoitti...

Poika on sommittelun mestari, synnynnäinen taituri, etten sanoisi. Eikä abstrakti valokuvataide ole loppuun kulutettu laji. Runo taas alleviivaa kuvaa, joka alleviivaa runoa. Yhteispeli on saumatonta, virheetöntä, kuten itsekin sanot ;-)