Runotorstain 83. haaste on heijastuksia. Pitkästä aikaa asetan runon alle kuvan. Sen on napannut viime syyskuussa poikani vähän ennen kuin hän täytti puolitoista vuotta.
*****
*****
TURVA
Tämän hetken tahdon
korjata
hiljainen digitaalikamera
television päältä
sohvan silmien väliin
pysyvä, virheetön
kuva
9 kommenttia:
Hetken kauneus, kyllä.
Korjata talteen vai koska se on rikki? Taltioitu hetki on pysyvä, vain muistinvarainen kaunistuu ajan myötä. Pidin sohvan silmien välistä.
Talteen tietenkin, ja onnistuihan se.
Runon ja kuvan virheettömyydessä on niin sanoakseni sävyero. Kuva on omalla tavallaan mainio, mutta runosta pidän vasta näin toisella paluulukukerralla. Piti makustella. Hiljaista huumoria? Hetken tavoitus? Mutta korjaako kameran kuva? Jos korjaa, niin valehteleeko/vaaristääkö kuva vai hetki?
Kuvan jäädytetyssä hetkessä kaikki on kaunista - tai ainakin pysyvää. Jokainen saa itse päättää, onko kyse virheettömyydestä vai jostain muusta. Kameran kuva ei korjaa, mutt irrottaa yhteydestä. Kuten lachesias totesi, kuva kultaa muistot, sillä monesti kuva on meidän muistimme.
Edellinen lähettäjä (Yommi) oli yksi minun muodosteeni, kai...
Muisto ja onnellinen hetki :) Näin toivon sinun ajattelevan kun vuosia on kulunut 15, 20, 25, 30, 35, 40..jne. Kaunis kuva :)
Jännästi mulle tuli mieleen käänteinen näkökulma, siis sohvan silmien välistä televisioon, se ei aina ole niin virheetön eikä turvallinen. Hyvä runo.
Poika on sommittelun mestari, synnynnäinen taituri, etten sanoisi. Eikä abstrakti valokuvataide ole loppuun kulutettu laji. Runo taas alleviivaa kuvaa, joka alleviivaa runoa. Yhteispeli on saumatonta, virheetöntä, kuten itsekin sanot ;-)
Lähetä kommentti