Missikisoista

Katsoin hetken missikisoja. Älytön instituutio, niinpä niin.

Mikä ihme saa nuoret tytöt halajaman missikuningattaren tittelistä? Miksi titteli voisi olla tavoittelemisen arvoinen? No tietysti siksi, että siitä urkenisi takuuvarmasti ura televisiossa? Hmph. Tai urkenee, jos muistaa mainita, että "mä rakastan eläimii ja lapsii ja sit maailmanrauha ois niniku tosi tärkee".

Mutta miksi, oi miksi missiehdokkaat piti panna kävelemään "catwalkia" jossain päiväkodissa? Onko ohjelman tekijöillä sahajauhoa päässään? Anteeksi, aliarvioin sahajauhoa, sillä siitähän on sentään juoksuradan materiaaliksi. Ihan kiva, että lapset saivat sanoa mielipiteensä turhasta asiasta, mutta miksi tyttöjen piti keikistellä lasten edessä? Mallinako siitä, millainen tulisi olla, jotta aikuiset tykkäävät? Miten lasten joukossa olleet ylipainoiset asiaan suhtautuivat? Ottivatko he iloiten vastaan sanoman: ai tällainen se naisihanne on... nyt en enää ikinä syö mitään.

Tämän vuoden kisailua mainostettiin missikarkeloiden kasvojenkohotukseksi. Oireellinen sana: kasvojenkohotus. Mikä ihme maailmassa on vikana? Ketä meidän tulisi ihailla? Miksi meidän tulisi ottaa missitytöistä mallia? Miksi minä kysyn näitä kysymyksiä? Tuokaa kirves, olen puu, sanon erästä runoilijaa lainaten.