Tämä ilta on kisailujen juhlaa. Vaikka en pidä minkäänlaisista kisoista, sanottakoon kuitenkin, että missikisojen jälkeen Jussi-gaala tuntui erittäin tärkeältä. Jussi-gaalassa Åke Lindmanille jaettiin betoni-Jussi. Oikein. Hyvä. Haluan vain lyhyesti kertoa, että tunnelma oli... tuota... itkettävä. Kun juontajat alkoivat puhua siitä, että tänä vuonna betoni-Jussi jaetaan, tiesin heti, että Åke sen saa. Onko muita sen ansaitsevia enää edes elossa? En tiedä, johtuiko siemailemastani Jeanmairesta vai mistä, mutta itku oli lähellä. Taisin jopa nousta seisomaan. Ei niin, että olisin kummempi Lindmanin elokuvien ystävä tai edes nähnyt viimeisimmän, Tali-Ihantala 1944:n. Tuntui vain siltä kuin olisi kuunnellut muistopuhetta ja katsonut Lindmanin kipuavan julkisia portaita viimeistä kertaa. Aivan kuin paikalla olevassa yleisössä kostuneet silmät olisivat kokeneet samoin. Toivottavasti olen väärässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Lindmanissa on syvää charmia, hän on aivan omanlaisensa suomalaisessa elokuvassa. En katsonut jusseja enkä missejä, valitsin Pirates of Caribbean kolmosen.
Hyi, missä on kulttuurisen jatkuvuuden tajusi :)
Ai niin, jatko-osissa tietenkin... Mitäs muuta nuo kaikki kisatkaan ovat...
Jatko-osissapa tietenkin... Ja kyllä minä ajattelin katsoa euroviisut :)
Lähetä kommentti