torstaina, tammikuuta 31, 2008

I am the Highway

Runotorstain 77. haaste etsii voimaa.
Uskoakseni se löytyy läheltä.


*****


Herää
pian olet perille

vääristä väsähtäneet polvesi
suorista kätesi tartu ohjauspyörään

unissakävele
laskosta luomesi

nyt olet tässä
tiedät mihin uskoa

ihmisen nopeat tarpeet

fast food
ikkunoihin roiskivat televisiot

tiikeri tankkissa
perinteen päällekäyvät ojanpohjat

liikenneympyrä
pyörittää silmät ummessa

mihin kääntyä
mistä suunnasta astua ulos

herää, herää
turha enää esittää nukkuvaa

olet perillä
olet tässä

tämä tie ei vie mihinkään
sinä olet tie

9 kommenttia:

Lachesis kirjoitti...

Onpahan karuselli. Muotoa hieman oudoksun, säeparit tuntuvat toisistaan irrallisilta, vaikkeivät olekaan. Yhtenäisempänä yhteydet löytyisivät vaivattomammin, ei tulisi taukoja ajatukseen.

"Nopeat tarpeet" saivat ajattelemaan, eiväthän aidoimmat tarpeet oikeastaan koskaan ole nopeita: syöminen, uni, seksi. Tuohon yhdistettynä roiskimisesta tulee sopivan ällöttäviä mielikuvia.

Viimeinen säepari kiteyttää hienosti.

HeidiR kirjoitti...

Jännä runo. Pidän tämän tyylisestä runoudesta.

Ja lopusta tulee mieleeni Jeesus.

Minä olen Tie... vai miten se meni?

Olematonkin kirjoitti äskettäin hieman samaan tyyliin:

http://olenmitaolen.blogspot.com/2008/01/elm.html

Moniin uskoitoihin kuuluu elämän näkeminen tienä. Se alkaa ja loppuu jostakin. Vaikka ei alakaan. Tie vain on. Mikä se on?

tommi kirjoitti...

lachesis, säeparit eivät ehkä toimi ja se on tässä myös niiden tarkoitus... fast food -elämäkään ei toimi, koska kaikki on vain nopeata leikkausta tilanteesta ja asiasta toiseen. Missä onkaan kaukosäädin? Pysähtyen olisit jo perillä...

heidir, runon innoitti Audioslaven biisi I am the Highway. Ja taitaahan se Jessekin runossa luurata. Vaikka olenkin kiinnostunut tiestä hieman eri tavalla, on tien päällä olemisessa uskonnollisen tai ainakin henkisen kokemisen mahdollisuus.

sirokko kirjoitti...

Tästä nousi silmiini kuva pyörremyrskystä Highwaylla, mielleyhtymä amerikkalaisiin elokuviin tosin. Jotenkin runosta henkii samanlaista hallitsematonta voimaa, myrskynviemää, lopussa seestyy hienosti

Tmli kirjoitti...

Runossasi on onnistunut rytmi ja runostasi kuulee kertojan äänenpainot. Onnistunut pätkä!

Utuinen kirjoitti...

Vei mukanaan! "Pysähtyen olisit jo perillä". Runossasi tulee minulle mieleen, ettei elämää tarvitsisi ottaa niin tärkeästi, tai varsinkaan itseämme.

Tuima kirjoitti...

Minulle tulöi mieleen, että elämä todellisuudessa onkin vääristynyttä unta kaikkine kummine tarpeineen. Todellinen elämä on jotain muuta, oma itse ja vaatimaton (kahdellakin tavalla tulkittuna) elämä sitä todellista voimaa. En ollut innostunut rytmistä, ehkä liian karusellimainen, mutta sopii kyllä runon ideaan sellaisena kuin lukijana sen koin.

cascas kirjoitti...

Kirjoitat fast foodista ja tiestä, jotka ainakin minulle antavat mielikuvan vastakohdista, hieno, herättelevä runo!

Katili kirjoitti...

Joo, just niin, voima on lähellä. Tuli pyörryttävä, elokuvamainen fiilis tästä runostasi, tykkäsin kovasti sen liikkeestä. Siinä maisemat ja valot menevät sataa ja ihminen on vaivoin paikoillaan, ei pysty tarttumaan mihinkään. Hyvä runo.