*****
tähtitaivaan pölyävän säteilyn,
kartanon takana huojuvan vehnäpellon,
lupaavan suudelman –
vapauttavat risteykset, nopeat autot,
sotkuiset motellit, tuuliset
verhot ikkunoihin –
jotta näkisin valon,
mutkattomat miehet, naiset,
annoit lapsuuden luotisuorat
peltosarat ja heinäseipäät,
tummien sivukujien houkutukset,
pakojuoksut –
käteeni vallan kahvan ja ojan pohjan,
ruumiin lähtölaituriksi, paluusatamaksi,
annoit minulle sen
jota en voi saada –
parittoman poissaolon annoit,
auringon sydämenlyönnit –
et kuole koskaan –
2 kommenttia:
Hyviä ja toimivia vastapareja, joista syntyy komeita kuvia ja ristiriitoja. Loppusäkeistön vastakkain astettu rinnakkaisuus nappaa kokonaisuuden hyvin kiinni. Vuodesta(kin) voi näin puhua. Toinen säkeistö tuo mieleen amerikkalaisen elokuvan, kolmannen lopussa on samaa.
Kiitos kommentista, Tuima. Elokuvaa olen tavoitellut, jonkinlaista ylistystä.
Lähetä kommentti