keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008

Hyvää tätä vuotta!

Runotorstain Uudenvuodenpäivä-nimiseen peittoon kudon päivän viipeellä oman tilkkuni.


*****

Annoit minulle kuolleen
tähtitaivaan pölyävän säteilyn,
kartanon takana huojuvan vehnäpellon,
lupaavan suudelman –

annoit tyhjän tien
vapauttavat risteykset, nopeat autot,
sotkuiset motellit, tuuliset
verhot ikkunoihin –

annoit pimeän
jotta näkisin valon,
mutkattomat miehet, naiset,
annoit lapsuuden luotisuorat
peltosarat ja heinäseipäät,
tummien sivukujien houkutukset,
pakojuoksut –

annoit avaimet vieraisiin oviin,
käteeni vallan kahvan ja ojan pohjan,
ruumiin lähtölaituriksi, paluusatamaksi,
annoit minulle sen
jota en voi saada –

puhtaaksi pestyn
parittoman poissaolon annoit,
auringon sydämenlyönnit –

olen kuolematon, sinä
et kuole koskaan –

2 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Hyviä ja toimivia vastapareja, joista syntyy komeita kuvia ja ristiriitoja. Loppusäkeistön vastakkain astettu rinnakkaisuus nappaa kokonaisuuden hyvin kiinni. Vuodesta(kin) voi näin puhua. Toinen säkeistö tuo mieleen amerikkalaisen elokuvan, kolmannen lopussa on samaa.

Tommi kirjoitti...

Kiitos kommentista, Tuima. Elokuvaa olen tavoitellut, jonkinlaista ylistystä.