maanantaina, joulukuuta 10, 2007

Juhlavaa

Viime torstain itsenäisyyspäivään pultatun Runotorstain irrotin alustastaan. Hetken mietittyäni asetan sen tähän. Poraan pulteille reiät ja siinä se on.

*****


Rappusten yläpäästä
hallitsee
pihan äären.

Talon katolta
näkee
naapurin aidan taa.

Näkötornista
haistaa
maankuoren kaartuvan.

Nurmikon seassa
juhlitaan,
maan korvalla kuulee.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jossain joku pelaa kiihkeätä peliä nimeltä Tellus.

Anonyymi kirjoitti...

Ensimmäinen mieleentuleva sana on söpöä, vaikkei tässä mitään söpöä olekaan. Pidin kyllä, varsinkin kahdesta viimeisestä säkeistöstä.

Anonyymi kirjoitti...

Mittakaavoja siis, mutta missä on se kunkin nurmikko?

Anonyymi kirjoitti...

Voi olla, että tässä hieman RASAhtaa eli kalskahtaa söpöltä, vaikka ei se ollut tarkoitus.

Nämä ovat näitä kertakäyttöjuttuja. Toisaalta olen itsekin ihan tyytyväinen kahteen viimeiseen klimppiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kolmen ekan säkeistön muodollisuus vapautuu viimeisessä. Korkeimmat tornit ovat usein norsunluusta tehdyt. Minä luin tästä osallistumisen välttämättömyyttä tarkkailun sijasta ja pidin.