Tässä on runo Runotorstain tarjoamaan aiheeseen
"sana jota ei saa kuulla":
Vastatuuleen pesii huuto
ojien väliin pystytetty
taloksi kutsuttu muistomerkki
viinilasin punaiseksi värjäämä vesi
lohkotun maan levottomuus
punaisten viivojen toteutumaton toivo
lehmä ei lennä ja kalat eivät
käy monistumaan
kostuneissa kellareissa
öljytään moottorisahojen ketjut
hyräillään jumala ompi linnamme
ihmetellään tarvitsemmeko muuta
kuin omaa kättä pitemmän oikeuden
maassa märkivien lehtien katku
metsään maatuva ilo
sisäänhengitettyjen sanojen
vakoihin roiskittu lupaus
koivujen ylösalaisin riippuvat kasvot
kellareista kiivetään ylös
päräytetään kone käyntiin
surutta sännätään loitsu lausumahan
maasta sinä nouset
maan vetovoimaan kaadut
naapurin pihalla puhallin
kerää puitten laajalle levinneitä vaatteita
ei kuule tuulta ei ojien solinaa
hiekasta tuijottavat
sateen täyttämät teiden painaumat
sahan kanssa otetaan juoksuaskel
kiiruhdetaan takaisin kellarin suojaan
toivotaan tuimasti tuijottavan
veden pyörtävän tekemänsä päätöksen
pyyhkivän pois vaitonaisena
paisuvan sanansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Naapurin puuko tässä käytiin katkomassa? Komeaa tekstiä, vahvoja kuvia, vaatii keskittynyttä lukemista. Hyvä niin.
Magiaa sanaa, mutta
"lehmä ei lennä, kalat eivät käy monistumaan"?
No täs on tunnelmaa, melkei ko Soinion Kuutamosonaatti-elokuvas aikoinaa.
Kirves heilumaan vain.
Tuo Kuutamosonaatti-mielikuva on kiinnostava. En pyrkinyt mihinkään kauhukuvastoon, mutta jotakin "kauheata" mukaan taisi tulla.
En myöskään pannut moottorisahaa kaatamaan naapurin puuta, mutta hitto, runon lukeminen siihen suuntaan avaa aivan uusia väyliä.
Ajatuksen kalan monistumisesta näkisin viittaavan raamatun kohtaan, jossa Jeesus tekee ihmeen. Lehmän lentämättömyys on vain saman asian arkisempi muunnos. Mutta miksi ihmeessä tällaista selitän?
Tässä on niin paljon kaikkea, raamatullista vertausta ja kaiketi väkivaltaakin, että analyysiä tulisi monta arkkia, jos olisi aikaa. Irrallisina huomioina siis vain: Puiden vaatteet on kaunis kielikuva, veden raskaus tuntuu läpi koko tekstin, ja raskasta on muukin, perinteet ja vuodenaika. Pidin kovasti.
Lähetä kommentti