torstaina, marraskuuta 08, 2007

Päättymättömän polun varrelta

Tämän viikon Runotorstai pyytää inspiroitumaan kuvasta. Minä inspiroiduin tähän tapaan:


Polun kirkastuessa huomaat,
olet kävellyt vuosia heräämättä etkä osaa sanoa
uskalsitko lähteä, oletko saapunut.

Raotat unen pölylaskosta,
puiden välissä pitkä suora hiekkatie,
henkeä pidättävä majesteettinen hiljaisuus.

Ehkä olet avannut silmäsi, ehkä tiedätkin
miksi tänne on tultu, nyt, tässä paikassa
haluat huutaa asiasi jokaiselle.

Valo peittää tien, ihmiset
tulevat iloisesti vastaan, kiipeävät syliisi
sinne eivät kaikki mahdu.

6 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Unen pölylaskos on hieno. Pidin runostasi muuten paitsi viimeisestä säkeistöstä. Se tuntuu jotenkin liian makealta. Ehkä sen tekee vain yksi ilmaus "tulevat iloisesti vastaan". Luennassani säkeistö ei ole linjassa aiemman runon kanssa. Varsinkin kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat mielestäni onnistuneita ja puhutteleviakin.

tmmi kirjoitti...

Tuima, kiitos kommentista. Pohdin, kannattaisiko asa sanoa toisin. Ilolla on lopussa tarkoituksensa, joten saman sävyn haluan säästää. Ihan tarpeeksi olenkin viime aikoina manannut esiin synkeämpää kuvastoa...

helanes kirjoitti...

Viimeistä säkeistöä vailla tulee väistämättä mieleen eilinen ja tekijän testamentti. "Herääminen", "tässä paikassa haluat huutaa asiasi jokaiselle".

Tuima kirjoitti...

Ymmärsin runon lopun valoisuus/iloisuushaluisuuden, mutta minun korviini nuo sanavalinnat töksähtivät. Ehkä sen voisi sanoa jotenkin toisin idean kuitenkin säilyttäen? Osaat taatusti sanoa sen paremminkin.

Katili kirjoitti...

Tämä piti lukea moneen kertaan ja pidin siitä, ettei se vieläkään auennut. Unen pölylaskos oli hienosti sanottu.

Miguel kirjoitti...

Hetkinen, kahvila puuttui.
Älä aliarvioi sylin kapasiteettia.