tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Vessakirja

Tänäänkin menin vessaan. Pakko on ihmisen vessassa käydä. En ole vessalukijoita, mutta otin mukaani kirjan. Ajattelin ennättäväni tarkastaa T.J. Särkän elämäkerrasta pari tähän hetkeen tarpeellista seikkaa. En kuitenkaan ehtinyt, koska aloin miettiä, kuinkahan monessa vessassa käsissäni oleva kirjastosta lainaamani kirja on elämänsä aika ehtinyt käväistä. Jostain syystä en halunnut lukea kirjaa juuri sillä hetkellä. Pääni askartelipaskarteli visaisen ja ehkäpä melko oudon kysymyksen parissa. Jossakin ajatuksen haikuroiden välissä mieleeni leijaili muistuma Seinfeldin kirjakauppaepisodista, jossa George käy kirjakaupan vessassa ja ottaa hyllystä mukaansa kirjan. Kun hän tulee ulos vessasta, hänet pakotetaan ostamaan kyseinen teos. Mitäköhän kirjastonhoitajat ajattelevat moisesta? Onkohan vessa yksi syy iihen, että jotkut kirjoja vastaanottavat pitävät käsissään puuvillakäsineitä? Aha, nyt pitääkin taas mennä...

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Käsineiden käyttö johtunee kirjapölystä, painomusteesta tai jostain sellaisesta. Kirjastonhoitajilla on hämärä mutta laaja epäilys siitä, missä kaikessa elämän kirjossa kirjat kulkevat mukana. Ehkäpä lainaajien kannattaa miettiä kirjoja sellaisina mitä ne ovat, yhteisenä omaisuutena.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjastovirkailijan korrekti vastaus.

Anonyymi kirjoitti...

Yksityisminän revittelyt jätin tietoisesti syrjään.

Anonyymi kirjoitti...

Kuten eräs tuntemani turkkilainen kauan sitten totesi turkkilaisessa työmaaruokalassa: "puhtaassa, steriilissä keittiössä tehty ei maistu miltään." voikohan samaa ajatusta laaajentaa kirjoihin? Puhtaa kirjat ei ole yhtä hyvää luettavaa, kuin hieman jo nuhjaantunut?
Terveisin Vessalukija.

Anonyymi kirjoitti...

hieno kuva. Ihanko itse askartelit, paskartelit?

Anonyymi kirjoitti...

Netistä on kuva pöllitty. Joku muu on askarrellutpaskarrellut.

Mitä turkkilaisen sanontaan tulee, niin kylläkyllä, kirjoissakin on oltava elämän maku ja haju. Muistan eräänkin käytävän, jonka seinustalla oli kirjahylly täynnä tupakalle haisevia kirjoja. Olisiko silti niin, että haju kirjassa on ok, jos hajun on aiheuttanut itse?

Anonyymi kirjoitti...

Kirjojen käsittelijänä ja lukijana olen sitä mieltä, että haju kirjassa on vastenmielisempää kuin pieni tahra siellä täällä (riippuu tietenkin tahran alkuperästä). Tupakalle haiseva upouusi kirja vie lukuhalut.