perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Marjatta Raita poistui

En ymmärrä, miksi Marjatta Raidankin piti täältä jo lähteä. Hän oli vasta 63-vuotias. Mistä me tiedämme, kuka kulloinkin sulkee oven tai silmänsä viimeisen kerran? Emme mistään. Vuoden 2006 Suomalaisen elokuvan festivaalin ohjelmakirjaan kirjoitin Marjatta Raidan esittelyksi seuraavan:

MARJATTA RAITA

Näyttelijä Marjatta Raita syntyi Porissa helmikuussa 1944 näyttelijäpari Eino ja Valli Raidan perheeseen. Parhaiten hänet tunnetaan Uuno Turhapuron vaimona Elisabethina, joka on Turhapuron perheen sukupuolten sodassa saanut tottua yhteen jos toiseenkin ruokaa palvovan ja työtä vieroksuvan miehensä pyrinnöistä.

Elisabeth Turhapuro oli Raidan ensimmäinen valkokangasrooli. Rooli on jatkunut kolmen vuosikymmenen aikana kahdessakymmenessä Turhapuro-elokuvassa, vaikka Uunoja pitikin tulla vain yksi. Tosielämässä Suomen pitkäkestoisimman sarjafilmin näyttelijä on ollut kaksikymmentä vuotta naimisissa näyttelijä Aarno Sulkasen kanssa.

Marjatta Raita kävi Suomen teatterikoulua vuosina 1962-65. Sen jälkeen hän on teatterissa ollut uskollinen Helsingin kaupunginteatterille. Vuodesta 1965 lähtien hänet on vuosien varrella nähty siellä lukuisissa näytelmissä, muun muassa Tulipunakukan Kyllikkinä, Murtovarkauden Vallesmannin rouvana, Nummisuutarien Kreetana ja rouva Florencena suositussa komediassa Diivat.

Näyttelijyydestään Raita on todennut, että ”selvä brändini – elokuva – on kyllä saanut arvostusta, mutta epäselvä teatteribrändini saama arvostus on vaihtelevaa.” Turhapurojen lisäksi elokuvarooleja on ollut muun muassa elokuvassa Tie naisen sydämeen (1996). Televisiossa Raita on nähty esimerkiksi sarjoissa Muodollisesti pätevä (1999) ja Kylmäverisesti sinun (2002). Monipuolisena teatterin, elokuvan ja television taitajana Raita on saanut taiteellisen arvostuksen lisäksi näyttelijäkollegoiltaan myös toisenlaista luottamusta, sillä hän on Helsingin Kaupunginteatterin Näyttelijäyhdistyksen luottamusmies.

Näyttelijän kokemuksesta viulunsoitonkin taitava Raita on sanonut vaatimattomasti: ”Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän varmuus häipyy pois. Oppii tiedostamaan, ettei osaakaan mitään.” Vaikka näin olisikin, on näyttelijä omissa töissään osoittanut taitonsa niin komediassa kuin vakavammassakin roolissa.


Marjatta Raidan elokuvaroolit

2004 Uuno Turhapuro – This Is My Life
1998 Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies
1996 Tie naisen sydämeen
1994 Uuno Turhapuron veli
1993 Uuno Turhapuron poika
1992 Uuno Turhapuro Suomen tasavallan herra presidentti
1991 Uuno Turhapuro herra Helsingin herra
1990 Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla
1988 Tupla-Uuno
1987 Uuno Turhapuro – kaksoisagentti
1986 Uuno Turhapuro muuttaa maalle
1985 Uuno Epsanjassa
1984 Uuno Turhapuro armeijan leivissä
1983 Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin
1982 Uuno Turhapuro menettää muistinsa
1981 Uuno Turhapuron aviokriisi
1977 Risto Vanarin piilokamera
1978 Rautakauppias Uuno Turhapuro, presidentin vävy
1977 Häpy Endkö?
1976 Lottovoittaja UKK Turhapuro
1975 Professori D.G. Turhapuro
1973 Meiltähän tämä käy
1973 Uuno Turhapuro


Marjatta Raidan kuvan otin Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta.

2 kommenttia:

[p] kirjoitti...

Raita oli mielestäni aika peloittavan näköinen ihminen. Luultavasti tunteeni johtui hänen pistävän terävästä katseesta. Lööpissä ollut Speden ohje Marjatalle oli osuva: "älä yritä olla hauska". Sopisi ohjeeksi monelle suomalaiselle koomikolle (Spede mukaan lukien).

tommi kirjoitti...

Naulan kantaan.