EHKÄ
kirjoitan taas niin
kuin odotan käteni kirjoittavan
väsyksiin ajettu rakki
katson ulos ikkunasta
lattialle lakaistut leivänmurut
väärän valan vapautuksesta
etenen vasemmalta oikealle
unohdan ulkomaailman
kun merkintä on tehty
tiistaina, lokakuuta 09, 2007
Ehkä kirjoitin runon
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Tämä herättää minussa kaksinaisia tunteita. Luen sitä väsyneen/krapulaisen ja vihaisen nuoren miehen (hiukan ryppyinen takki ja parransänki) ärtyneenä tekstinä, johon on ripottunut vinon huumorin häiveitä. Huumorin ehkä tahattomat pilkahdukset huvittavat minua aika tavalla. Tai ehkä tämä vain sopii päänsärkyilyyn.
Vaikka runoa ei voi lukea väärin, meni lukija nyt metsään. Tosin vastaus saattaa löytyä myös metsästä.
Hurautan usein metsään tulkinnoissani, joten ei mitään uutta. Silti mm. viimeinen säe vetoaa huumoriini. Sori...
Älä pyydä anteeksi. Kaikki on runoja lukiessa sallittua. Usein poikkeavat tulkinnat avaavat osia, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Korostettakoon, että tekijä ei tosiaankaan tiedä oikeata tulkintaa. Ei ainakaan ainoata.
Ei oikeaa tulkintaa runoissa olekaan, se on totta. Omassa lukemisessani tässä on aina vaan se vihainen nuori mies ja vino huumori, vaikka runon ytimessä onkin tulkintani mukaan kyse kirjoittamisesta, luomisesta.
Knk avanha vielä määritellään "nuoreksi"? Mukavaa tiertenkin olisi olla "se vihainen nuori mies"... JOs alle nelikymppinen on nuori, niin hyväksyn sen ilomielin.
Mitenköhän sain edelliseen vastaukseeni noin paljon lyöntivirheitä?
Lohduttavaa lukea muiden lyöntivirhetekstejä, omat kommenttini ovat niitä aina pullollaan. Keski-ikähän alkaa vasta joskus ja jokainen määritelköön nuoruutensa itse, samoin keski-iän alkamisen myös (omalla kohdallani se on ollut kovaa vääntöä ja vihdoin hyväksytty tosiasia). En minä lukenut tuota nuorta vihaista miestä täysin yksi yhteen sinuksi sinuksi, kun en tiedä oletko vihainen ja omaatko parransängen.
Lähetä kommentti