torstaina, syyskuuta 13, 2007

Riimiä, klassikkoa

Runotorstai haluaa riimillisen runon. Suostun haasteeseen, vaikka en riimillistä runoa jaksa lukea, jos riimistä luettaessa tulee tykyttävä, hölmösti paikallaan polkeva keinu. Koska Valokuvatorstai hakee klassikkoa, lienee yhdistävänä ajatuksena se, että runossa riimi tekee klassikon. Mene ja tiedä, tokaisen ja menen mutta en tiedä.


*****

Rintamuksesta
villatakki repsottaa,
vapauden
viimeisin tulos

linnun kirkaisu, rakki
pakottaa pahainen
katsomaan ulos

eivät auta välineet
vaatteet
ei yksikään tavara,
turhaa
kaikki aatteet,
laina avara

metsän mustuvaan laitaan
kaatuu talo,
vain yksi on varmaa
maatuu teljetty
valo.


*****

4 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Jos tuolla takana lukee Telefunken,
niin se on taatusti klassikko

Tuima kirjoitti...

Olet oikeilla jäljillä haasteita yhdistävästä linkistä, kunhan vain pidät mielessä lievän ironian ja kyseenalaistuksen. Tunnustan ehdottaneeni klassikoa.

Kuvasi tutlkitsen siten, että Telefunken (ehkö tuo laulukin Flottarkärlek?) on klassikko ja hiiltynyt paperi kertookin sitten kaiken ajatuksista riimirunoa kohtaan. Runossa on tavaramanian vastaisuutta, vaikka kapina ja aatteet ovatkin turhia. tai jotain sinne päin. Kiinnostava runo, monia hyviä kuvia. Viimeisessä säkeistössä on vanhan vahvaa poljentoa.

helanes kirjoitti...

Lainavaatteet eivät klassikkoaatetta haittaa,

Lachesis kirjoitti...

Niukka, melkein askeettinen teksti, ilmaisee silti kaiken oleellisen. Etenkin viimeinen säkeistö on vahva ja ehjä, ehkä myös aforistinen.