Ajoin satakunta kilometriä
pysähdyin keskelle peltoa,
märkää turvetta
yksi toivoo uutta alkua
toinen tietoa kaiken päättymisestä
juoksemme vailla todellista päämäärää
television osoittama suunta näyttää kirkkaalta
uudistusmielisinä vastustamme muutoksen ääntä
korva jää ikävästi soimaan kun elämä
voi muuttua
meillä on kaikki mitä tarvitsemme
tarpeiden synnyttämät jätökset
tavaroiden jäljet
joka ei turhaan etsi roskakoria vaan antaa äänensä
jotta maahanmuuttajat käännytettäisiin heti rajalla
jotta jokainen saisi luvan ampua kiväärin ilosanomaa
paukutella pahoilta lapsilta pelastavia miinoja
täällä kaikki kuuluu jättää jälkeen
tulevien murheeksi
ratasöljyn tuoksun tajutessamme me kirskumme
henkemme hädässä, pystymme taisteluun
kykenemme juoksemaan vetten päällä
ja pääsin pesemään edellisen asukkaan paskoja
joita ei räjäyttämälläkään saa pois
*****
7 kommenttia:
Äänekäs vähemmistö peittää alleen hiljaisen enemmistön ja vallitsee yksi totuus.
Sellaiset markkinat.
Hyvä me!
Niin, tarkoitan että itseemme saamme mennä.
Totuus satuttaa korvia. Hyvä runo.
"uudistusmielisinä vastustamme muutoksen ääntä
korva jää ikävästi soimaan kun elämä
voi muuttua" toimisi jo yksinkin.
Runosi ovat muuttuneet yhteiskunnallisemmiksi, kantaaottavammiksi. Puhut markkinoista ym. ja ujutat väliin jonkun herkän kuvan kuten tässä ensimmäinen säe. Tehokkaita kuvia on tässäkin runossa monta, samoin se herättää ajatuksia yhteiskunnallisen runon tapaan - vaikken ole varma onko se oikea ja edes tarpeellinen runoutesi määritelmä.
herättää paljon ajatuksia.
Kiitos kaikille kommenteista. Ajatuksia on herättäminen, jos haluaa, että maailmassa edes joku herää.
Totuudesta en kuitenkaan tiedä tuon taivaallista. Totuuksia on monta, ja ne moneudet löytyvät lukijan silmien välistä.
Lähetä kommentti