torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Naisen kokoelma

Koska runokokoelmien listallani kaikki kokoelmat olivat miesten kirjoittamia, heitän soppaan myös yhden naisrunoilijan kokoelman. Jokainen saa tykönään miettiä, miksi näin teen. Ehkä lupasin jollekin jotakin tämänkaltaista tai sitten luulen näin olevani poliittisesti korrekti. Toisaalta saattaa olla, että vain yhden kokoelman ja runoilijan mainitsemalla marginalisoin naisrunoilijoita, ikään kuin olisi pakko mainita edes yksi ja sillä siitä sitten pääsee. Olipa syy mikä tahansa, kokoelma on seuraava:


Helena Sinervo: Lukemattomiin (1994)

Runoilija lataa monesti esikoiseensa kaikki paukut, mitä irtoaa. Sinervolle taisi käydä niin. Lukemattomiin on terävä, hauska ja ironinen kokoelma runon minuuksien tappelusta erilaisten biologisen sukupuolen ja kielen määrittelemien kehikoiden paineessa, siinä jossa "sanojen ympärille kasvaa ruumis".


Runoilijalla on pää vinossa. Aijai niskaa.

Haluaisin niin kovasti sanoa minuuksia runoilijan itsensä puoliksi, mutta en sano, vaikka viitteet olisivat kuinka selviä tahansa. Runoilija puhuja usein tuntuu olevan. Metarunoa siis piisaa. Aloitusruno kehystää itsereflektiivisen runoilijan julkaisupeliä niin, että mieleen muistuu Saarikosken toteamus, jonka mukaan ”jokaisella on tämänsä”. Runo päättyy seuraavasti:

”tämä on minun tämäni,
ottakaa tämä tämä
ja pureskelkaa ja nielkää
ja sylkekää
ja tämätkää”.

Ja minähän tämäsin ja pidin tämäämästäni. Runot ovat mukavaa materiaalia myös analyysiharjoitteisiin, jos sellaisesta tykkää. Harmi, että tämän kokoelman jälkeen tämääminen onkin sitten ollut väkinäistä.

No, nyt jatkan Brita Polttilan vuonna 1966 julkaistun tapahtumista-kokoelman lukemista. Ojho, tuli mainittua toinenkin naisen kirjoittama kokoelma - ja vielä edellistä parempi...

2 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Älä sure, on minullakin luvun alla miesrunoilijoita tällä kertaa, Saarikoski etunenässä (Runot). Miksiköhän minun on vaikea ajatella, että marginalisoisit naisrunoilijoita? Jos ne vaan ei puhuttele sinua? (Voin olla väärässäkin, usein olen.)

silumiini kirjoitti...

Hyvä valinta: Sinervon Lukemattomiin on hieno kokoelma, oikeastaan voisin kärjistäen sanoa että se on syynä siihen miksi vaihdoin opiskeluaikanani pääaineeni yleisestä kirjallisuustieteestä kotimaiseen kirjallisuuteen... Mutta missäs ne neljä muuta naislyyrikkoa ovat, mitä edellisen postauksesi kommenttilaatikossa lupailit? =) Jään mielenkiinnolla odottelemaan...

Oma suosikkirunokokoelmien listani olisi myös hyvin naisvaltainen, tosin Haavikko pääsisi mukaan ja Tomi Kontio, mutta muuten siellä valta-asemaa pitäisivät Helena Sinervo, Maila Pylkkönen, Eeva-Liisa Manner, Sanna Karlström, Sirkka Selja jne jne. Mutta listauksia on niin kamalan vaikeaa tehdä, en osaa asettaa asioita paremmuusjärjestykseen, tyydyn vain ihmettelemään muiden listoja...=)