Runotorstain vaatima tyhjyys pakotti minut tällä kertaa sekä mittaan että rikkomaan tuon pakotuksen. Tällä kertaa mukaan pyrki myös kuva, jota en ole itse ottanut.
*****
Kynnetyn pellon
laidassa taivaan kansi
narahtaa auki
lokkien parvi tekee
taulusta äkkiä täyden.
*****
2 kommenttia:
Pidän sanan ja kuvan liitosta, jotenkin tyyntä ja eteenpäin katsovaa. Kaikki on selvää ja silti tulkinnan sijaa löytyy.
Napakka. Lokkien viestintäjärjestelmä mielenkiintoinen, sana kulkee. Ei mailla halmeilla kun perkaa kalaa, mutta hetken kuluttua...
Lähetä kommentti