Lisää euroja mainoksiin

Vaalit ovat tylsä tapahtuma. Ainakin vaaleja edeltävä aika on kuolettavan tylsistyttävää. Ovatpa kysymyksessä mitkä vaalit tahansa, vain suurten ääni halutaan päästää kuuluviin. Aivan kuin suuret eivät muuten kuuluisi ja näkyisi.

Tämän viikon alusta lähtien vaalimainokset ovat päässeet myös televisioon. Viime viikolla television pääuutislähetys otti asiakseen esittää vaalimainokset etukäteen, jotta kansalaisille saataisiin myös pari analyysintynkää siitä, mistä mainoksissa ”todella” on kyse. Onpa hienoa: televisiossa mainostetaan televisioon tulevia mainoksia. Kyllä television oma todellisuus vaan on hienoa! Vielä hienompaa on se, että mainostuksen – tai ”analyysin” – kohteena olivat kolmen suurimman puolueen mainokset.

Mitenkäs muuten asia voisikaan olla, sillä ovathan kolmen suurimman budjetit sellaiset, että mainosrahaa voisi tasapuolisuuden – tai vaikkapa demokratian - nimissä antaa pienemmillekin. Tästä johtuikin mieleeni, että vaalibudjeteissa pitäsi ottaa käyttöön katto. Pitäisi sopia budjettikatosta niin kuin NHL:ssä taannoin sovittiin pelaajien palkkakatosta. NHL muuttui kerta heitolla tasaisemmaksi ja kiinnostavammaksi. Enää eivät keulilla asu samat joukkuueet, ne joilla on varaa maksaa älyttömiä, naurettavia palkkoja joka toiselle pelaajalle.

Tämä vaatii tietenkin alistumista kompromisseihin ja alistumista demokratiaan ylipäätään. Demokratiassa lienee kyse juuri kompromisseista. Onpa demokratista mitä mieltä hyvänsä, pitäisi kompromisseihin taipumisen koskea myös valtaa ja rahaa. Kun jokainen puolue saisi käyttää mainontaan sanotaan vaikka 150 000 euroa (miksi ihmeessä ainakaan enempää tuhlata?), voitaisiin olla samalla viivalla ainakin jossakin. Eri asia on, mikä on mainosten vaikutus, onko se positiivinen vai negatiivinen - ja onko vaikutusta edes olemassa.