Muutaman päivän olen sulatellut Audioslaven päätöstä hajota omille teille. Olen kuunnellut ja kuunnellut – ja ollut surullinen, että superbändinäkin pidetty kokoonpano ei enää tee uusia levyjä. Kolme levyä julkaisseet orjuuttajat ovat pitkin matkaa hioutuneet yhtenäisemmiksi, Soundgardenin ja Rage Against the Machinen soundeista on noussut omaa verevää, juurevaa ja monipuolista rokkia. Mutta nyt Rage Against the Machine vetää hynttyyt yhteen ainakin hetkeksi ja Chris Cornell haluaa panostaa soolouraansa, jonka seuraava hedelmä Carry On ilmestyykin jo toukokuussa.
Mietin jokunen päivä ennen hajoamisuutista, mahtaisiko bändiä nähdä kesällä jossakin Suomen lähistöllä tai jopa Suomessa. Siis ei. Olen kuitenkin iloinen, että Audioslaven ammattimainen, yhtä aikaa herkkä ja raju lavaesiintyminen tuli kerran koettua. Kirjoitin siitä blogiini 30.6.2005.
Audioslave ei siis enää julkaise uutta materiaalia. Jos olisin ollut tarkka, olisin voinut huomata, että hajoamiseen tarjottiin vihjeitä jo viimeiseksi jääneessä albumissa, joka onkin osuvasti nimeltään Revelations. Niitä paljastuksia – tai ainakin vinkkejä niistä – saattoivat olla kaksi viimeistä biisiä. ”Nothing Left To Say But Goodbye” saattaa kertoa, että tässä se sitten oli, on jäähyväisten aika. Positiivisesti biisin sanat kuitenkin toteavat: ”Know I’m found / and I won’t run away / your kind heart / gave me a home”. Audioslavea kuunnellessani olen kotona, vaikka kuuntelisin räiskettä iPodista bussissa. Audioslave tarjosi uuden alun komeaan musiikilliseen jatkumoon niin kuuntelijoille kuin soittajille itselleenkin. Nyt kun enää ei sanota kuin hyvästi, niin jatkumoon tulee taas uusia alkuja. Niin sen kai kuuluu mennäkin.
Revelationsin viimeinen biisi, lähes mahtipontisen komea ”Moth”, vinkkaa eroon hieman symbolisemmin. Sanoja voisi ainakin näin jälkikäteen lukea jonkinlaisena analyysinä muutoksen mahdollisuudesta ja mahdottomuudesta. Aluksi todetaan muuttumattomuus: ”Thought I was different / but it seems I’m just the same / as again I put my hand over the flame”. Liekki polttaa, koska se vetää puoleensa, eikä siitä ei voi olla erossa. Kertosäkeessä yöperhonen uhoaa: ”I don’t fly around your your fire anymore / been burned and fallen down / so many times before”.
Mutta mutta, kukapa ei olisi pudonnut ja taas noussut jatkamaan, esittämään uusia yrityksiä.. Audioslavenkaan suhteen ei siis kannata sanoa lopullisesti ei. Tämän osoittaa ainakin yhden festivaalin ajaksi uudelleen yhtyvä Rage Against the Machine, joka jo kerran sanoi ei.
Muutaman päivän olen sulatellut Audioslaven päätöstä hajota omille teille. Olen kuunnellut ja kuunnellut – ja ollut surullinen, että superbändinäkin pidetty kokoonpano ei enää tee uusia levyjä. Kolme levyä julkaisseet orjuuttajat ovat pitkin matkaa hioutuneet yhtenäisemmiksi, Soundgardenin ja Rage Against the Machinen soundeista on noussut omaa verevää, juurevaa ja monipuolista rokkia. Mutta nyt Rage Against the Machine vetää hynttyyt yhteen ainakin hetkeksi ja Chris Cornell haluaa panostaa soolouraansa, jonka seuraava hedelmä Carry On ilmestyykin jo toukokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti