torstaina, tammikuuta 11, 2007

Torstai on taas täällä

Runotorstai ja Valokuvatorstai ovat palanneet lomalta. Molemmat aloittavat tämän vuoden sopivalla haastesanalla, joka on avara. Toivonkin jokaiselle tähän vuoteen haluamansa kaltaista avaruutta. Viimevuotiseen tapaani isken ensiksi sanalla ja perään sitten kuvalla.


*****

Kurottaudun varpailleni
nostan käteni ikkunalle ja katseeni

markkina-arvon pilviin.

Leikkikuormurin lavalta enemmän
kuin mitään haluaisin juosta kertomaan

kivi, paperi ja sakset samanarvoisia.

Laskeudun lattiatasoon
kehä on siivouksen tarpeessa

kapina erottaa minut muista.


*****



7 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Hämmentävä runo. Jäin miettimään tuota kapinaa, miksi juuri s erottaa muista. Lapsuuteen tai pienuuteen viittaavien sanojen rinnalla markkina-arvon pilvet on aikamoinen avaran ilmaus. Mutta kuten sanottu, hämmennys on päällimmäisin tunne, en minä tätä ymmärtänyt alkuunkaan.

Kuva sopii aiheeseen erinomaisesti, lupaus avarammasta maailmasta ja elämästä.

Kirsi kirjoitti...

Tuota rataa myöden ei uskaltaisi ajella kuin resiinalla. Toisaalta: ei olisi vaaraa, että kukaan tai mikään tulee kovalla vauhdilla päälle. Rata on ruosteessa ja pölkyt lahot.

helanes kirjoitti...

Sinnehän se Tommi, Tommi pieni avaraan maailmaan. Kiskot lie ikuinen epämääräisen kaipuun kuva.

Tui kirjoitti...

Lisämiete: onko juuri kapina syy kehän (leikki-kehän?) sisälle joutumiseen? Kertominen ei onnistu eristämisen vuoksi?

Tommi kirjoitti...

Ehkä kapinaa on se, että laskeutuu vapaaehtoisesti omaan, markkina-arvosta erossa olevaan kehään.

Raiteita pitkin tosiaankin on ajettu resiinalla... eräs mies toi tyttärensä luokseni keltaisella resiinalla... tyttärellä oli valkoinen puku, minulla musta...

Hansu kirjoitti...

Avaraa taitaa kohta pienillä ratateillä olla, kun monet junat ovat lakkautusuhan alla. Täälläkin Pohjanmaalla tuo "Kyösti Kallion" rata on meinattu monet kerrat lakkauttaa.

Runo oli mietittävä ja tehokas.

Tommi kirjoitti...

Hansu, radoilla tosiaankin alkaa olla väljää. Ja kiitos.