tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Mitä tiedän sinusta?

Lastenosastolla Jukka on pohtinut kirjoittajan ja lukijan välisen ymmärryssuhteen arvoitusta, sen perustaa. Olen heittänut kommenttilaatikkoon sanoja ja huomannut nauttivani keskustelusta, vaikka se lieneekin vasta alussa.

Blogi jos mikä, on hyvä paikka pohtia tuota suhdetta, sillä tässä "todellisuudessa" törmää tuon tuosta sekä hienoihin ja oivaltaviin että outoihin ja oivaltaviin tulkintoihin ja päätelmiin. Tietenkin joukkoon mahtuu rutkasti myös oivaltamattomia, onhan blogi monin paikoin vain täytettä täytteen vuoksi. Vai tulkitsenko nyt väärin? Enkö ymmärrä hassuilta ja turhilta tuntuvien bloggareiden tarkoitusperiä? Voisinko edes tuntea?

Asiaa pohtiessani monien teoreetikoiden, ajattelijoiden, filosofien (kuinka vain haluatte) nimet ja mölinät ovat kaikuneet pääni ahtaissa käytävissä. En viitsinyt ladata niitä Jukan kommenttilaatikkoon, mutta tähän asetan yhden sellaisen, joka sekä sisällöltään että tyyliltään kuvastaa mainiosti kirjoittaja-lukija-merkitys -triadin ongelmaa.

"Takaako kirjoittaminen mielihyvää tuntien - minulle, kirjoittajalle - lukijani mileihyvän? Ei lainkaan. Minun täytyy etsiä käsiini tämä lukija ("iskeä" hänet) tietämättä missä hän on. Nautinnolle on näin luotu liikkumatilaa. Lukijan "persoona" ei ole minulle suinkaan välttämätön, vaan tämä liikkumatila: halun dialektiikan ja nautinnon ennalta arvaamattomuuden mahdollisuus: kortteja ei ole vielä jaettu, peliä voidaan yhä jatkaa."


Roland Barthes (1993): Tekstin hurma. Suom. Raija Sironen. Tampere: Vastapaino, s.11.

2 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Et voi tuntea "hassuilta ja turhilta tuntuvien bloggarien tarkoitusperiä" eikä sinun tarvitsekaan. Jokaisella kirjoittajalla on jokin tarkoitus kirjoituksilleen eikä syy useinkaan avaudu muille (joskus kyllä mietin avautuuko se kirjoittajalle itselleenkään). Hassuus on oikeastaan positiivista, mutta turha? Ehkä turha joillekin lukijoille mutta ei kirjoittajalleen.

Blogikirjoittaminen tuo tuohon Barthesin väitteeseen (nyt alan jo epäillä voiko tuohon lainaukseen viitata väitteenä...) uuden kierteen. Kirjan kirjoittajalle ennalta -arvaamatomuuden mahdollisuus on olemassa olevaa hyvin usein, mutta blogikirjoittaja voi hurmaustaan seurata kommenttien avulla. Kirjan ja blogin kirjoittajan yhteinen ongelma on mainonta. Miten saada lukijat löytämään hyvä teksti/blogi? Kirjailijan pitää luottaa kustantamon mainontaan ja lehtien rummutukseen viidakkorumpua unohtamatta, bloggaajan on mainostettava tekstejään kipaisemalla kylään muiden bloggajien sivuille näiden tekstejä kommentoimaan. Blogeissa vuorovaikutus on näkyvämpää ja suorempaa kuin kirjallisuudessa.

Tommi kirjoitti...

Barthesin lainaukseen voi viitata väitteenä. Ja kun sitä tulkitsee niin kuin teemme, niin siihenhän voi viitata ihan minkälaisena kommenttina tahansa. Se voi olla vaikka kysymys? Sitä hän haluaa juuri sanoa - uskoakseni.

Tuohon kysymyskeen "turhuudesta" sanoisin, että kommentoit juuri viestini sisällön. En suinkaan väittänyt, että blogit olisivat milloinkaan täysin turhia.