En ole koskaan ollut scifimäen miehiä. Pakolliset scifielokuvat on tullut katsottua ja teematkin ovat paikoin varsin kiinnostavia, mutta scifi ei genrenä kuitenkaan oikein osaa lämmittää minua. Synkkää on ja muistin kanssa niin ja näin. Selvä, että kaikki on epäselvää.
Tästä voi arvata, että en myöskään ole koskaan kirjoittanut mitään scifiin viittavaa. Nyt siihen kuitenkin tarjoutuu mahdollisuus - ja vieläpä mahdollisimman lyhyesti. Lastenosaston innoittamana kirjoitan kuuden sanan scifieepoksen:
Tästä voi arvata, että en myöskään ole koskaan kirjoittanut mitään scifiin viittavaa. Nyt siihen kuitenkin tarjoutuu mahdollisuus - ja vieläpä mahdollisimman lyhyesti. Lastenosaston innoittamana kirjoitan kuuden sanan scifieepoksen:
Tietokoneen näytön takana ei ole mitään.
4 kommenttia:
Tämä on aika pelottava lause. Ylipäänsä kun "missään ei ole mitään", niin se jo antaa aavistuksen, että on kuitenkin väärässä...
Itseltäni irtosi aikanaan tuollainen (on se vaikeaa):
http://susupetal.vuodatus.net/blog/302229
Scifi-tarina voisi alkaa näin, yksinkertainen väitelause voi sisältää toisen todellisuuden. Scifinä lause muuttuu pelottavaksi.
Genre on minullekin vieras, kirjoja en pääse paria sivua pitemmälle ja mies saa yleensä selostaa elokuvan teemat. Poikkeus on Blade Runner, siitä pidän, mutta enkin teemojen moninaisuuden olen oppinut mieheltä.
Blade Runnerista ei saakaan puhua pahaa... Ja kyllä, onhan se komea elokuva. Scifissä, niin kuin kaikissa genreissä, kaikki riippuu määrittelystä.
On helppo sanoa, että joku on scifiä, mutta mitä scifi oikeastaan on? Esimeriksi mitkä elokuvat lokeroituvat scifin aitaukseen? Miten scifi eroaa fantasiasta? En odota näihin kysymyksiin vastausta.
Osaisiko joku edes vastata? (Vastasin siis kuitenkin.)
Lähetä kommentti