Tulimme takaisin taloon
kuuntelemme putkiveden pulputusta
lattioiden kiireetöntä kieltä.
Ulkona korvissa soi musta taivas
tuijottavien planeettojen kaukaisuus
katseen kaareutuva ääri.
Vieras tekee itsensä tykö
astuu kysymättä kynnyksen yli
ei ota hattua päästään.
Puhuttelen kankeita ajatuksia
valitan vääristä valoista
joita en ole vielä tehty.
Soratietä vasten vaunut
supisevat salakieltä kuin uusi lelu
vain nukkuvan ymmärtää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti