Pienessä kaupungissa pyhä
tekee tyhjyydestä koskettavan kokemuksen,
pakenemme emmekä tiedä kannattaako palata.
Uudessa paikassa poika tuijottaa tuolia
mietiskelee värikkäiden osien estetiikkaa
palojen osumista samaan paikkaan.
Ruokapöydässä etanat piiloutuvat parmesaniin
mistä sen tietää milloin uusi aika alkaa
päättyykö vanha lainkaan.
Ajamme takaisin Kokemäelle
tiedämme olevamme perillä kun olemme
törmätä bensa-asemien pyhiin neonvaloihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Etanat ovat jo merkki uudesta ajasta. Hyvä jatko aiempiin sarjan runoihin. Ensimmäisestä säkeistöstä pidin eniten.
Lähetä kommentti