Melkein koko viikon vietän Kokemäellä.
Päivät rullaan pojan kanssa märkiä peltoja halkovia hiekkateitä
illat naputan maantietä tietokoneen näyttöruutuun.
Tulin juuri lyhyeltä lenkiltä, sellaiselta
jonka olen kotimaisemissa huomannut riittävän.
Nyt sataa eikä poika herää vaikka vaunuista veto ehtyy.
Pisaroiden ropina rauhoittaa kaikkia
paitsi autoilijoita jotka ajavat hiljentämättä
ohitsemme kapealla tiellä.
Koimme kaksi kirpputoria
seisoivat siinä edessämme pimeinä
maanantaina ovet suljettuina kuin museossa.
Katson ikkunasta heiluvatko vaunut
voinko jatkaa kirjoittamista vai kaivanko
laukusta esiin uuden vaipan.
Mikään ilo ei kestä loputtomiin.
Jokaisen mäen laki tulee vastaan ennen
kuin alamäki alkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tuo viimeinen säkeistö (luen tätä runona olit sitten tarkoittanut sen sellaiseksi tai et) tekee mietteliääksi. Aiempi teksti on kuvastostaan huolimatta lähes hellä, viimeinen tuo mukaan rajallisuuden. Mutta miksi alamäki? Miksei vain tasaista tai hieman mutkaista suoraa?
Eikö viimeinen säkeistö ole totta? Taisin lähteä liikkeelle paikannimen väännöksestä... Kokemäki... siksi mäki.
Haukaa, että ajattelit tämän taas runoksi. Itse en ollut kirjoittaessani varma, mitä tästä tulee. Oikeastaan en ajatellut runoa, mutta jotain sinnepäinhän siitä näyttää tulleen.
Kiitos, Tui.
Ymmärrän kyllä tuon alamäki-loogisuuden, mutta se vain kuulostaa vähän jyrkältä pulkkamäeltä ja siksi kaipailin sitä tasaista suoraa tai sopivaa mutkaa väliin.
Lähetä kommentti