torstaina, marraskuuta 30, 2006

Taas on torstai

Runotorstai ja Valokuvatorstai muistavat Juice Leskistä, joka hänkään ei sitten "selvinnyt elämästä hengissä". Tällä viikolla ponnahduslautana sanaan ja kuvaan toimii seuraava Juicen runo:

päivä päivältä
muistuttaa itseään

entistä enemmän


Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin (Kirjayhtymä 1989).

*****
























Juna tunkeutuu märän pellon saroille
vie maaseudulle ja pikimmiten takaisin
ikkunan turva
maisemassa liikkuvat kasvoni

radan varren männyt
vieretysten vartiossa
katsovat silmiin ja hymisevät hiljaa
rukousta jota eivät muista
ylös taivaaseen venyivät juuristaan
levittivät kättensä vahvat viivat
ihmisen ihmetellä maanvetovoiman
syöksemää voimaa
korviin soiva vieras laulu muistuttaa
kuinka suuresti olemme vettä
kuinka suuresti multaa ja perunoita
mistä olemme tulleet
miten saaneet sanamme.

7 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

"kuinka suuresti multaa ja perunoita/
mistä olemme tulleet/
miten saaneet sanamme."

jostain syystä nämä kolme viimeistä säettä saavat korvissani kaipaavan loitsun voimaa (ei itkuvirren). koska on konteksti. koska haluan lukea niinkuin luen. aikansa lapsi. "ikkunan turva."

Anonyymi kirjoitti...

Sirpa, kaipuuta se taitaa olla. Olisi mukava "muistuttaa itseään/ entistä enemmän". Ainakin sitä itseä, jota haluaisi muistuttaa.

Anonyymi kirjoitti...

Pidin tästä. Kahden viimeisen säkeen lisäksi etenkin säe "maisemassa liikkuvat kasvoni" monitulkintaisuudessaan vetosi. Tällaiset ajatukselliset selkeät (tämä on yksinkertaistus, sori) tuntuvat aina parhaimmilta.

sikuri kirjoitti...

"ylös taivaaseen venyivät juuristaan" viemään rukousta, jota eivät muista kajahti minuun loppusäkeiden lisäksi. Nautin runostasi, niin teki myös Juice, uskon.

Salka kirjoitti...

Tää kuva on ihana, sallinet tämmöisen kuluneen adjektiivin, värit kirpaisevat mieltä ja varjo kasvaa itseään suuremmaksi, kohti omaa Itseään. En voi muuta ku tykätä, kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Jännä kuva, kaunis. Runo herättää ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Tui, älä sorittele :) Pelastit jotakin... osaan siis olla ajatuksellisti toisinaan myös selkeä. Kiitos.

Sikuri, ehkä Juice olisi nauttinut tästä, vaikka minä en liiemmälti hänen runoistaan nauttinutkaan. Laululyriikka sen sijaan iski, keneenpä ei olisi.

Salka, kaikki sallitaan, kuluneet adjektiivit ja kaikki muukin. Kiitos tykkäämisestä.

Angela, jos runo herättää ajatuksia, se elää. Kiitos.

Takkaan ja pokkaan kaikkia.