Meidän hieno rauha-asiamiehemme Martti Ahtisaari on säälittävä ihminen. Kun hän ei saanutkaan hänelle jo julistettua palkinoa, jonka siis olisi pitänyt itseoikeutetusti kuulua hänelle, koska tämä on viimeinen kerta, kun hän voi palkinnon saada, hän toteaa tv-uutisten haastattelussa: "Toivon, että suomalaiset kestävät tämän. Minä ainakin kestän."
Jos Martti-setä olisi vaappunut voittajaksi ikävien miinakenttien läpi, niin tuskin kysymys olisi hänestä ollut lainkaan suomalaiskansallinen. Hän vain on niin turkasen hyvä ohjaamaan aseellisia ristiriitoja sovitukseen, että mitäs tekemistä sillä hänen kotimaansa kanssa olisi. Tappion hetkellä oman ahdistuksen suojelumekanismi hirttää päälle ja pahoitellaan muiden tyhjiksi ehtyneitä odotuksia. Voi voi.
Miksi ihmeessä palkintoa on ruvettu antamaan kaikenmaailman luonnonsuojelijoille ja yleensä ihmisille, jotka ovat rauhan kanssa tekemisissä hyvin kaukaisesti? Miksi meidän Mara ei saanut palkintoa? Miten ihmeessä minä nyt tästä selviän? Tuskin mitenkään.
7 kommenttia:
Ilkeänä ihmisenä vaan hihittelin täällä, kun katsoin tuota haastattelua. Yritän kestää, toivottavasti myös loppu Suomen kansasta on yhtä vahvaa:)
Jessus.
Ehkä Mara oli vain ironinen, te ilkeämieliset ihmiset :) YLE 24kin oli klo 12 ihan ylimääräinen uutislähetys, jonka aiheena oli vain Nobel-ikmoitus. Niin varmoja YLEssä oltiin. Sitä paitsi voitettiinhan me jo euroviisut, miksei sitten Nobelia?
Oikeasti epäilen, että Nobel-komiteat eivät nykyisin periaatteellisista syistä palkitse lainkaan pohjoismaalaisia, ettei vain puhuttaisi kotiinpäin vedosta.
Minulle on jokakuinkin yhdentekevää, kuka Nobeleita pokkaa. Sen sijaan silloin, kun "häviäjä" näyttää niin suoraan tunteensa kuin Mara eilen, niin en osaa kuin olla sitä, mitä sanot ilkeämieliseksi. Marahan heittäytyi melkein marttyyriksi todetessaan, että jaaha, tämä oli minun viimeinen mahdollisuuteni saada paljon rahaa. Prkl, voisi todeta useampikin ei niin hyväosainen kansalainen.
Tartuin vain lainaukseesi, koska en tietenkään ollut koko pätkää edes nähnyt. Lainaus kertoi minusta sen, kuinka paljon odotuksia palkintoon yleisesti oli laitettu. Ja ironiselta se kuulostaa korvissani, kun miettii kuinka pajon Mara on suomalaisilta ja suomalaismedialta niskaansa vuosien varrella saa.
Nobelin arvoisia on aina runsaasti, on vain pienen piirin arvotuksista kyse kuka niitä minäkin vuonna pokkaisee.
Ai niin, se ilkeämielinen oli vitsi, mutta senhän tajusitkin.
Ja näin pian, näin häpeilemättömän kiireesti, uskallat tästäkin asiasta jo vääntää satiirista huumoria, ai ai, kyllä se varmaan Matti Vanhasen mielestä on loukkaavaa. Pannanpa silti vielä paremmaksi: on täysin mahdollista, varsinkin nyt, kun Maralla ei natsannut, että Anna Politkovskajan ampui Nils Gustavsson.
Ei näitä ihmisiä ehdi pilkata ennen kuin he tekevät sen itse.
Lähetä kommentti