Oikealla näkyvä pärstä saisi nyt lopettaa virnistelynsä. Mitä syytä sillä on venyttää naamaansa ilman minun lupaani? Mitä syytä sillä on vetää ovi säppiin ja olla olevinaan?
En tiedä.
Mikä on hullusti? Tiedän asioita. Tiedän monta asiaa, jotka ovat toisin kuin haluaisin. Sen sijaan en todellakaan tiedä, miksi sunnuntai lykkää ihmisen ajatuksineen alamäkeen ilman jarruja. Voi tuntua hienolta että vau ajatus lentää. Mutta ei ei ei.
Seisonko risteyksessä, jossa oikea korva kuulee omalta puoleltaan ja vasen omaltaan? Seisonko risteyksessä, jossa näyttää olevan vaihtoehtoja, mutta on mentävä suoraan eteenpäin? Seisonko risteyksessä, jossa sekä oikealta että vasemmalta kuuluvat kaiut kertovat, mikä on oikein?
En tiedä.
Sormet tuntuvat pitkästä aikaa toimivan näppäimistöllä jouhevasti. Sanaa tippuu kuin hanasta vettä. Sormet tuntuvat toimivan ja niin jopa ajatus. Mutta jos toimiva ajatus on väärä, mikä neuvoksi? Oikean ja vasemman korvan kuulemat äänetkö? Mikä on hullusti, kun kuulen ääniä, jotka ovat vain ääniä?
En tiedä.
Anteeksi, mitä sanoit? Voisitko toistaa?
5 kommenttia:
Jospa vain antaisit sormien lentää sunnuntaihuumassa ja antaisit maanantai- tai keskiviikkoitsesi suorittaa karsimisen ja päättää ajatusten pitävyydestä tai jopa oikeellisuudesta, mikä monissa asioissa on näkökulmakysymys?
Samaa mieltä Tuin kanssa. Let it flow, let it grow...
Kiitos tuesta.
Kunpa kyse olisikin vain kirjoittamisesta.
Kumma juttu. Tulin tänne sanomaan, että älä murehdi ajatusten oikeellisuudesta, vaan anna sanojen valua ja täyttää vaikka mitä. Tultuani huomasin, ettei minun tarvitse enää mitään sanoa, sillä kaikki on jo sanottu. Mutta toistaa voin. Siis Tulin tänne sanomaan, että...
Vaikka kyse ei olisikaan kirjoittamisesta, niin kaso kommentti tueksi kuitenkin.
Lähetä kommentti