Allen Ginsbergin Huutoa on kuulunut viisikymmentä vuotta. Kun mies vuoden 1997 keväänä kuoli, olin Amsterdamissa kolmen kuukauden opintoretkellä. Siskoni lähetti minulle Ginsbergin kuolemasta kertovan lehtileikkeen muutamien muiden leikkeiden joukossa. Ginsbergin kuolemasta luettuani kirjoitin kuusiosaisen runon, johon tallensin tapahtuman. Tässä on katkelma runosta:
Kastan kynän kieleeni
ihmettelen tätä kaupunkia
kamerakätisten turistien designvaatteita
punahehkuun tungettua seksuaalipolitiikkaa
varastettuja pyöriä kauppaavia narkkareita
verotettavien kahvipuotien savua
paperin mukavalkaistua puhtautta.
yksi kertoo Ginsbergin kuolleen
täällä kadut juhlivat suurmiestensä tekoja
juutalaisten kärsimykset
sovittuihin pisteisiin haudattu.
pehmeäkantisena laitoksena viidellätoista guldenilla
seminaarissa pikkutakkiprofessori
nyrkkiä ja henkseleitään
kuvaillessaan kuinka iso paha Hollywood
ähkyy puhkuu ja puhaltaa
vilimiemme talot kumoksiin.
maisema muuttui autioksi
ilakoiden kukkaiskreivi Floris VI harjoitti hanakulttuuria
myrkytetyn veden juominen
teki itsemurhan helpoksi.
ehdin takaisin ennen antikan sulkemista
kuolema valitsee asiakkaansa
Ginsbergin elämän
hinta noussut viiteenkymmeneen guldeniin
poistun taskussa nuoremman juutalaisen omaelämäkerta
tukassa taistelun punahehku
väkivaltajärjestö jonkin luokan alistamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti