Turun ja Helsingin välisellä junaradalla juna pysähtyy toisinaan Paimion kohdalla odottaakseen toiseen suuntaan huristavan junan pyyhkäisevän ohi. Hyvä ja mukava niin. Korvalle ei kuitenkaan ole mukava kuulutus, jonka pysähtyneessä junassa saa kuulla: "Tämä on pakollinen junakohtaus". Uskoakseni en ole ainoa, joka tuolloin saa kohtauksen. Se ei kuitenkaan kuulu tähän.
Runotorstaissa ja Valokuvatorstaissa haetaan tällä kertaa dokumentteja kohtaamisesta. Koska valokuva on indeksikaalinen merkki, on tässä olevan kuvan kohtaamisessa ideksikaalisuus ainakin Robinsoniin nähden tuplattu. Ja huomenna on perjantai... Lisäksi voisi höpistä vaikka että diibadaaba, mutta tässä on runo:
Tartun tien ylle
taipuvan koivun käteen –
en ole tässä.
3 kommenttia:
Runoosi syntyy jännite, kun odotuksena on, että viimeinen säe ei olisi kieltomuodossa. Aluksi kuvaat hetken, joka on pysähtynyt läsnäolon hetki ja viimeisessä säkeessä kiellät läsnäolon. Erillisyyttä, hetkeen tarttumattomuutta. Jännittävä runo, joka pistää miettimään ja saa lukemaan useaan kertaan nuo yhdeksän sanaa.
Pidin kuvasta. Runo hämmensi. Pitää miettiä sitä kauemmin.
Olisi hauska päästä kuulemaan junakohtauskuulutus joskus (lienee joku eksentrinen konnari), itse olen onnistunut vain kuulemaan tavanomaisempia versioita "ja pysähtyminen johtuu muusta junaliikenteestä" kautta "odotamme hetken vastaantulevaa junaa".
Ilon kuva.
Lähetä kommentti