
Päädyin kuitenkin melko perinteiseen ratkaisuun. Kuvan vilkuttava lapsi vilkuttakoon vaikkapa runossa kaatuvalle naiselle. Kahvilasta tapahtumaa katsova tyyppi on liian moni meistä. Kauan eläköön avunannon kadottanut aikamme, joka ei osaa hävetä sitä, että se kääntää päänsä toisaalle ja uskottelee itselleen, että mitään ei sittenkään tainnut tapahtua.
No niin, sitten siirryn johdannosta eteenpäin:
Ostoskasseja raahaava nainen kaatuu,
sitruuna ja tomaatit vierivät alas mäkeä.
ovat kynsinauhani kunnossa,
tuoksu hand & nail.
3 kommenttia:
Surullinen runo, mutta onneksi kynsinauhat olivat kunnossa.
Ja käsivoidettakin on muistettu käyttää. Surullinen on, ylimielinen ja jotain muutakin. Onneksi viimeksi kun omenapussini levisi kadulle eräs ystävällinen ohikulija poimi ne kanssani. Olisikohan auttanut, jos olisin kompastunut?
Ja kyllä, jatkossakin kisojen aikaan tulee Runotorstai, urheilukulttuurin rinnalle sanakulttuuria.
Hyvän pläjäyksen laitoit. Minulle tuli tuosta mieleen Bret Easton Elliksen romaanihahmot... kuin tuokiokuva Patrick Batemanin aamukahvilta. Lattea, alamäkeä, manikyyr, kylttyyr. Kun heikkoa potkitaan, katsotaan muualle, meidän asiamme on siellä.
Lähetä kommentti