Ehkä jo kuulittekin, että taas on tehty hieno väitöstutkimus. Tällä kertaa ällistyttäviin tuloksiin yltää psykologian väitös. Perjantain puoli yhdeksän uutisissa ihmeteltiin oikein monen haastateltavan voimin sitä, miten jalkaisin liikkuvat poliisit tuntuvat ihmisistä mukavammilta kuin autoissaan lymyilevät sinitakit. Niin, miksi ihmeessä?
Tulevaa naistohtoria haastateltiin uutisessa, kun hän istui kampaajan tuolissa. Uutisessa todettiin, että hän haluaa näyttää väitöstilaisuudessa edustavalta. Siinä suihkittiin lakkaa ja oltiin nättejä. Miksi ihmeessä hänet piti kuvata mahdollisimman stereotyyppisesti? Siksikö, että ”perinteinen” nainenkin voi olla kiinnostunut ankarasta, tarpeen tullen väkivalloinkin ylläpidettävästä järjestyksestä? Oli ajatus mikä tahansa (oli sitä tai ei), jutun kuvitus epäonnitui pahasti.
Uutisessa todettiin, että tutkimuksen tulos on se, että poliisien kannattaisi jalkautua (kerrassaan hieno verbi) ulos autoistaan, jolloin heidän julkisuuskuvansa olisi myönteisempi. Tällöin poliisit toteuttaisivat ”helposti lähestyttävän poliisin strategiaa” ja ihmiset tuntisivat olevansa turvassa. Toisin on tutkimuksen mukaan silloin, kun poliisi istua röhnöttää autonsa suojassa. Silloin poliisi on uhkaavampi. Ei helvetti, pitikö tämän asian toteamiseksi tehdä oikein väitöstutkimus.
Olisi kiinnostavaa tietää, kuka on tällaisen lurittelun rahoittanut? Kuka on tällaiseen tulokseen tyytyväinen? Poliisien resurssien kasvattamisen vaatimukseen ”tulos” voisi auttaa, mutta poliisit tuskin ovat tulosten saamiseksi kukkaroitaan kaivaneet. Tai no, onhan noita instansseja, kuten kapuloiden voisi ilmaista. Joku sen on kuitenkin tehnyt, vaikka on varmasti etukäteen tiennyt, millainen on väittäjän lopputulema. Tai jos ei ole tiennyt, niin ei myöskään tiedä, mikä on poliisi.
Kritiikin kohteena voi tutkimuksen ohella olla aina myös tapa, jolla siitä uutisoidaan. Siksi toteankin, että en ole lukenut kyseistä väitöskirjaa. Olen siis uutisoinnin varassa. Toisaalta yliopiston sivuillakin tuloksista on uutisoitu juuri niin kuin tv-uutisissa. Ai, että missä yliopistossa tämä väitös tehtiin? No, Turussa tietenkin. Ehkä turkulaisista saanee taas pari uutta vitsiä aikaiseksi.
5 kommenttia:
Tällä perusteella joka yliopistosta saisi vitsin pari aikaan. Onhan tämän kaltasia "itsestään selvän tuloksen" -väitöskirjoja tehty ennenkin.En nähnyt uutista - mitä nyt luin linkistäsi - enkä ole lukenut kirjaa. Mutta joitakin kritiikin aiheita kirjoituksesi perusteella nousi, samoja joihin itsekin puutuit.
En usko, että toimittaja on lukenut koko kirjaa. Luulen, että väittelijän tutkimus ei ole aivan näin yksi-ilmeinen. Toimittaja on poiminut sieltä yhden kohdan tai sitten tutkija on kirjannut sen tiivistelmäänsä, jonka toimittaja lienee lukenut.
Ketään miestutkijaa ei haastateltaisi parturissa. Tämä on uutisoinnin mielenkiintoisempi puoli. Minkälaisia sukupuolitettuja valintoja toimittajat tekevät ja miksi? Mitä vikaa on yliopiston käytävässä ja etupihassa? Eikö nainen sovi sinne? Oliko kampaamo toimituksen naapurissa? Miksi väitöksestä halutaan luoda illanvietto-kuva? Miksei seurattu väittelijää vaatekauppaan? Ja miksi väittelijä suostui antamaan haastattelun kampaajalla?
Näitä väitöskirjoja tosiaan riittää. Yksi syy minun kummastukseeni voi piillä siinä, että en tunne kyseisen tieteenalaln traditiota. No, mutta tuloksista osaa jotakin päätellä.
Näitä väitöskirjoja on aina tuotu julkisuuteen tällä tavalla. Toimittajalla on tv:ssä tietty aika tai lehdessä tietty sivutila käytettävänään, joten oikopolku on toimittajalle helpoin tapa. Ehkä esimerkin tapauksessa toimittaja tai kuvaaja jopa ajatteli, että hei, olisipa hauska kuvata hänet näin...
Ja stereotyypit jos mitkä ovat oivallisia oikopolkuja. Kaikki mainitsemasi kysymykset ovat todellakin kysymisen arvoisia. Niin kauan kuin mies tilanteesta riippumatta kuvataan rassaamassa koneita ja nainen kaunistautumassa, on oikopolkujen rikkominen vaikeata.
No niin, Tui, nyt en osaa jättää omaankaan blogiini nimeäni esille. Edellinen viesti oli kommentti sinun kommenttiisi.
Viikonlopun huumaa selvästi. Koko kysymysrimpsustani minua jäi eniten mietityttämään miksi väittelijä suostui haastattelupaikan valintaan. Eikö hän tullut ajatelleeksi, oliko haastattelua mainostettu hänelle kevennykseksi vai oliko vain hienoa päästä tutkimuksellaan uutisiin?
Ehkä uutisiin pääseminen riitti. Ehkä hän tiesi, että hänen tuloksillaan ei paljon vaatimuksia esitetä...
Lähetä kommentti