torstaina, maaliskuuta 02, 2006

Luvassa tuoretta Helmihilloa


Olen hehkuttanut Kashmiria. Olen viime aikoina kuunnellut oikeastaan vain Kashmiria. Keikkaan on enää kolme yötä. Mutta. Mutta.

Mutta jos saisin nykybändeistä nähdä vain yhden, valitsisin alle sekunnin miettimisajan jälkeen Pearl Jamin. Kun Seattlen soundi 1990-luvun alussa iski itsensä maailmanlaajuiseksi, nyrkkiä heilutti Nirvana ja Kurt Cobain siinä nokkamiehenä. Nyt tiedämme, mitä hän sittemmin heilutti.

Ruisrock 1992 oli kova paikka. Nirvana ja Pearl Jam olivat molemmat tulossa, vaikka bändien välit eivät kummoiset olleet. Heti festarialueelle tultuani ostin keikkapaidan: etupuolella luki ”Pearl Jam” ja ”selässä ”Love is the law love under will”. Kaikki oli valmista. Mutta. Mutta.

Kuuluttajana häärinyt Pedro Hietanen ilmoitti huonon vitsinsä lomassa, että Eddie Vedder on tuupertunut Roskildessa kanveesiin, joten bändi ei voi tulla Turkuun. (Roskilde on ollut Pearl Jamille epäonnenpaikka myöhemminkin.) Siihen päättyi minunkin festarini. Nirvanasta ei ollut auttajaksi.

On kuitenkin koittamassa uusi iaka, kauan odottamani hetki. Ei. Pearl Jam ei ainakaan minun tietääkseni ole tulossa Suomeen, mutta uusi albumi on. Pearl Jamim omaa nimeä kantavan albumin julkaisupäivä on toukokuun toinen. Sitä ennen, kahdeksas tätä kuuta, voi kello 6.00 (6 A.M. Eastern time) alkaa vapaasti imuttaa bändin sivulta uutta sinkkua. Voi tätä ihanuutta.

Mutta mikäköhän lienee ajatuksena, kun ”World Wide Suicide” –nimisen sinkun latausmahdollisuudesta pyydetään oikein levittämään sanaa...


20 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Eddie Vedderillä on kyllä komea ääni. Hän versioi I am Sam -levyllä Beatlesin You've got to hide your love away ja hyvin versioi. pearl Jamiin en ole koskaan saanut oikein otetta. Olenkohan kuunnellut väärää levyä?

Tommi kirjoitti...

Tuo Beatles-biisi on myös ainakin yhdellä livelevyllä (ehkä New Yorkin livellä 9.7.2003). Niitä konserttitallenteitahan on niin julmetusti. Mikä onkaan parempi tapa tappaa bootlegit kuin se, että tekee jokaisesta konsertista virallisen levyn...

Kaikki Pearl Jamin levyt ovat ylivetoja, mutta ehkä No Code ja Riot Act ovat niitä, joista tehdään vielä joskus covereita.

Tui kirjoitti...

Ehkä mun pitää kuunnella ne, monet kehuu bändiä ja minä pidän vain laulajan äänestä. Pitää miettiä.

human waste kirjoitti...

mikään ei tosiaan huuhdo (ei edes aurajoen vesi) pois sitä pettymystä, joka täytti pään, kun pedro nousi lavalle kertomaan pj:n peruutuksesta. se, että tietoa oli pantattu koko päivä, ei hälventänyt vitutusta.eikä nirvana jaksanut innostaa... jälkikäteen on toki oltava tyytyväinen että nähtyä tuli. samoin kuin se soundgardenin laiska keikka vanhassa jäähallissa 96. vai oliko se 7. sama se.

Henry kirjoitti...

Nyt on karjaistava miehekkäästi: Ihanaa! Uusi levy, vihdoinkin! Odotukset ovat valtaisat (toivottavasti levy on aikaisempien tapaan Helmi), ja vaikka Kashmirin ja Depeche Moden näkemistä on jo ehtinyt odottaa tovin, on PJ minullekin SE orkesteri jonka konsertin haluaisin kaikkein eniten nähdä. Toivottavasti bändi on saanut Roskilden huonot vibat pois niskasta ja uskaltautuu edes jollekin Skandinavian festarille ensi kesänä. Tai en pitäisi erillistä Euroopan kiertuetakaan kovin huonona vaihtoehtona. Saattaisin jopa ostaa lipun, tai kolme.

[p]J kirjoitti...

Alan jo hiljalleen luopua toivosta nähdä PJ:tä livenä (siis soittokunnossa). Uskon, että Niilon näkee livenä Suomessa suuremmalla todennäköisyydellä kuin entisen lämppärinsä. Taitavat olla periamerikkalaiseen tapaan unohtaneet Euroopan olemassaolon. Sinänsä poikien live-julkaisupolitiikka on mukavaa, koska se antaa meille Euroroskasakille mahdollisuuden edes kuulla, mitä me menetämme.

Tommi kirjoitti...

I believe in miracles... vai mitenkäs he kauniisti koveroivatkaan.

Anonyymi kirjoitti...

teiniaikanne meni jo. nyt on hoivaamisen aika. pelleilyt ovat nyt ohitse.

Tommi kirjoitti...

Ihan en ole varma siitä, miten anonyymi kommenttisi liittyy Pearl Jamiin, mutta sanotaan nyt vaikka, että näin on.

Anonyymi kirjoitti...

tarpeeksi naivistisella ja yksinkertaistavalla katsantokannalla kaikki liittyy kaikkeen. mutta se siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Odotukset oli todella suuret uudelta levyltä, hehkuttihan bändi itsekkin materiaalin olevan vähintäänkin Vs. kiekon tasoista kamaa. Puhuttiin vanhan hyvän soundin paluusta (tarkoittaen Ten, Vs.)mutta toisin kävi. Kuultuani nyt 6 kappaletta toukokuussa julkaistavalta levyltä, pettymys on se sana joka eniten kuvastaa tuntojani. Materiaali on huonoa, ehkä huonointa bändiltä tähän mennessä, viimeinenkin "tatsi" on bändiltä kadonnut... Ei pysty ymmärtämään miten tämä bändi on joskus väsännyt Ten ja Vs. tasoiset kiekot.

Tommi kirjoitti...

Valitettavasti en voi ottaa asiaan vielä kantaa, koska en ole vielä kuullut kuin yhden biisin. Ikävää, jos levy on huono. Mutta oli miten oli, kaikki muuttuu ja kaikki on myös subjektiivista. Sinä pidät eniten Tenistä ja VS:sta, minä taas No Codesta ja Riot Actista, vaikka diggailu ekasta levystä alkoikin.

Yksi kiinnostava kysymys kuuluu: miksi pitäisi palata taaksepäin? Aina ei kai voi tehdä samaa levyä... Muistan U2:n Achtung Babyn ilmestyttyä olleeni ärsyyntynyt, koska levy oli "liian erilainen". Ajan myötä suhtautumiseni on kääntynyt vastakkaiseksi.

Pearl Jamin uutukaisen kanssa voi käydä samoin. Todennäköisesti uuden levyn "sanomallinen" sisältö ainakin on sitä, mitä pitääkin. Jostain haastattelusta luin, että sanoitukset kertovat siitä, millaista on olla amerikkalainen tänään. Yhtä eläköön-huutoa varmaankin.

Anonyymi kirjoitti...

Amerikan vastaisuus ja oman hallinnon arvostelu onkin varsin omaperäinen teema nykymusiikissa... Sehän on jo läpi puhki kaupallistettu teema jolla saadaan varmasti levyä myytyä euroopassa, eurooppalaiset kun tuntuvat kaikessa amerikkavihassaan unohtaneen sellaiset pikkuseikat kuten esim. Normandian maihinnousu ja Marshall-apu. No, sen enempää politisoimatta Riot Act oli Pearl Jamilta suunta kohti parempaa ja pidin levystä varsin paljon. Sanat tai sanoma ei kuitenkaan yksin riitä, kyse on myös musiikista, melodiasta jonka bändi tuntuu täysin kadottaneen. Kaiken lisäksi herra Vedderin ääni on kärsinyt kovin sitten 90-luvun alkuvuosien. Täytyy toivoa, että vielä kuulematta olevat kappaleet tulevalta levyltä yllättävät positiivisesti.

Tommi kirjoitti...

Kuka on puhunut jotakin omaperäisyydestä? Ja miksi ihmeessä aina pitäisi olla omaperäinen. Aina vaaditaan uudistumista, mutta usein uudistumista ei sitten hyväksytäkään.

Ja mitä omaperäistä olisi vanhaan paluussa tai siinä, että kirjoittaa blogiin kommentteja nimimerkillä tai jopa anonyyminä?

Anonyymi kirjoitti...

"Todennäköisesti uuden levyn "sanomallinen" sisältö ainakin on sitä, mitä pitääkin."

Kommenttini levyn teeman omaperäisyydestä on vastaus yllä esitettyyn. Voitko kertoa mitä levyn sanomallinen sisältö pitäisi siis mielestäsi olla? Onko Amerikkaa kritisoiva sanoma sitä, mitä pitääkin? Miksi se on sitä, mitä pitääkin? Minusta Amerikkaa kritisoiva sanoma ei ole sitä, mitä pitääkin, vaan teemana tylsä ja puhki kulutettu.

Bändi itse on viimeaikaisissa radiohaastatteluissa kertonut kuinka levyn soundimaailma muistuttaa hyvin paljon Vs. levyn soundimaailmaa, bändi itse on siis puhunut paluusta "vanhaan soundiin". Tästä syystä kuulemani uudet kappaleet olivat pettymys, koska soundimaailma ei vastannut sitä mistä bändi oli puhunut.

Tahdotko kenties puhelinnumeroni? Eipä sinustakaan paljoa muuta tietoa näy kuin tuo nimi ruudulla jonka aitoudesta ei ole minkäänlaista näyttöä. Kutsu minua sitten vaikka Jussiksi jos se sinun oloasi helpottaa.

Tommi kirjoitti...

"Minusta" ja "sitä, mitä pitääkin" ovat molemmat subjektiivisia ilmaisuja. Puhki kuluneestakin asiasta voi saada uusilla näkökulmilla kiinnostavaa, mutta koska en ole kuullut niitä nettiin vuotaneita biisejä, en voi sanoa, saavatko pojat uutta aikaiseksi.

Asenne ilmauksessa "jos se oloasi helpottaa" ei juuri lisää intoani vastata kommentteihisi (vaikka huomaankin niihin vastaavani...). Vaikka blogiin liittyykin oleellisesti nimettömyyden ja väärien identiteettien mahdollisuus (Tommi Römpöttikin voisi olla pelkkä nimimerkki, kuten toteat), koen nimettömyyden kielteisemmäksi, jollain lailla epäilyttävämmäksi.

Mutta, mielipiteistähän tässä on kysymys.

Anonyymi kirjoitti...

okei,
minun mielestäni pearl jam on, en puhu yhtyeen jäsenten muista aiemmista ja "jälkeisistäkin" seattle-yritelmistä, ollut alussa jotain ihme-muka-funk-rokkia soittava "todellinen GRUNGE-bändi", (joka ensinnäkin pölli omiin nimiinsä ainakin varhaista pink floydia; jeremy) aina rahan perässä juokseva mulkosilmäinen hirviö-eddie, joka aina valittaa joka asiasta lähes yhtä nuotilleen kuin tämä smashing pumpkinsien wannade-new order. esimerkiksi "miksi pilveä ei laillisteta?!" ja blaa blaa...) tämän jamjohtajan olisi pitänyt tajuta poistua planeetalta jo kauan ennen roskildea. olisimme säästyneet joltain muultakin kuin uusilta sopimuksilta, jatkuvilta live-levyiltä (osta oma kotikaupunkilevysi tai kerää koko sarja), uusiutumisilta, avautumisilta ja siinä sivussa olisi säästynyt muutama ihmishenkikin. eddietä kiukutti niin suunnattomasti, että cobain tiesi mikä mies on miehiään.
onneksi kiirastuli on olemassa. joku on siellä pitkään.
tämä vain mielipiteenäni.

Anonyymi kirjoitti...

ja siis olen toinen anoyymi. meitä on kaksi. netin idea on se, että voit tehdä "mitä" vain, ei puhelinnumeroita ja sosiaaliturvatunnuksia tarvita.
minulla ei ole autoa, vaimoa, lasta, koiraa, nettiä, ja kesämökkiä. siksi minun on turha rekisteröityä. minua voit kutsua juhaniksi, tommi, jos saan näin sinutella.

Anonyymi kirjoitti...

Ykkös anonyyminä sanoudun täysin irti ylläolevista kommenteista. Eddie Vedder on joka tapauksessa loistava laulaja, ja Pearl Jam hieno bändi, vaikkakaan ei ole aikoihin enää tehnyt minua kiinnostavaa musiikkia. Ten, Vs. ja Vitalogy ovat silti90-luvun klassikoita. Aikaisemmat avautumiseni liittyivät lähinnä uuden levyn tuottamaan pettymykseen, liian suurret odotukset, siinä kaikki. Etsikää sitä mikä yhdistää, älkää sitä mikä erottaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ykkös anonyyminä sanoudun täysin irti ylläolevista kommenteista. Eddie Vedder on joka tapauksessa loistava laulaja, ja Pearl Jam hieno bändi, vaikkakaan ei ole aikoihin enää tehnyt minua kiinnostavaa musiikkia. Ten, Vs. ja Vitalogy ovat silti 90-luvun klassikoita. Aikaisemmat avautumiseni liittyivät lähinnä uuden levyn tuottamaan pettymykseen, liian suuret odotukset, siinä kaikki. Etsikää sitä mikä yhdistää, älkää sitä mikä erottaa.