Nyt lukuviikoksi nimetyllä viikolla rohkaistaan myös kirjoittamaan runoja.
Minä runoilen tähän - ihan vain tämän viikon ilosta.
Jos tämä viikko saa yhdenkin uuden intohimoisen lukijan, on maailma
ehkä taas parempi paikka elää ja yrittää.
Niin, se runohdus on tuossa kuvan alla.
seinät
toistavat kuiskauksen
tuulen vinkunan
toistavat
kivet kaupungin
solassa
lännenmies valloittaa
intiaanien maat
valloittaa
preerialle
niin kauas
lännenmies vie
sivistyksensä junttaa
hiekkaan rajapyykit
saluunan
vetää junaradat
pelon vetää kotelosta
ja me seuraamme
lännenmiehen elettä
vedämme pelon esiin
eleettä tyhjennämme sen
ensimmäiseen vastaantulijaan
taivasta kohti
rakennettuja rakenteita
joita emme kannata
kestä kannattaa
emme kestä olemista
ja tämä vinkuna vain on
tämä vinkuna on vain
solan loppu tuulen
häntä
3 kommenttia:
Lukuviikko on joka viikko, mutta minä olisin iloinen, jos lukuviikolla joku kirjaantarttumaton lukisi edes yhden pienen kirjan ja huomasi ettei lukeminen ole pöllömpää.
Runossasi pidin säkeistöstä
elokuvassa
lännenmies valloittaa
intiaanien maat
valloittaa
preerialle sivistyksensä
Tuo "valloittaa preerialle sivistyksensä" herätti eniten ajatuksia valkoisen miehen kulttuurin ns. paremmuudesta ja sivistyksestä.
"vedämme pelon esiin
eleettä tyhjennämme sen
ensimmäiseen vastaantulijaan"
Tämä kosketti lakonisuudessaan, pidin.
Kiitos kommenteista. Pyrskähdys tämä oli, mutta niin ne taitavat aina olla - ainakin aluksi.
Lähetä kommentti