perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Kahvit tassilla


Kieli kukkii kuin tulppaanipelto keväisessä Hollannissa. Niin pitääkin. Kielen olisi hyvä myös iskeä kuin tuhat volttia niin kuin Korkeajännitys. Mutta kielen väärään suuntaan osoittavia kukkasia ei haluaisi silmäänsä pistävän tai silmään pistää.

Joskus opiskelujeni jo ollessa pitkällä, tarkastin lääketieteellisen artikkelikokoelman kieliasua. Kokoelman toimittaja ihmetteli ja kysyi perustelua korjauksiini. Perustelun kysyminen olisi oikein, elleivät korjaamani ilmaukset olisi olleet seuraavanlaisia:

”Tutkimusta tehtäessä virtsanäytteen on oltava koko ajan käsillä.”
”Ulostenäytettä silmällä pitäen kykenemme sanomaan, onko lapsella tulehduksia.”

Jos kielikorvassa ei näiden esimerkkien yhteydessä soi sivuääni, kannattaa lukea uudestaan.

Mietin taas kerran kielitajun puuttumista ja merkitysten hämärtymistä, kun Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Kirkko ja me –lehden pääkirjoituksesta tulin lukeneeksi, miten kirkollisvaalit saataisiin enemmän ihmisiä kiinnostaviksi. Pääasiallinen keino olisi tuoda äänestyspaikat sinne, missä ihmiset ovat. Herran pieksut, mikä ajatus. Ehkä äänestyskoppeihin vielä pantaisiin kaiuttimet, jotka tokaisisivat tuon tuosta että ”tulkaa minun tyköni”.

Merkityksen kannalta yksi pääkirjoituksen oivaltavimpia iskuja on seuraava: ”Kirkon haasteena on nyt vakuuttaa äänestäjät siitä, että äänestäminen seurakuntavaaleissa todella kannattaa.” Miksi äänestäminen siis kannattaisi nyt, jos aiemminkaan ei ole uurnille lähdetty? (Uurna onkin tässä mitä osuvin sana.) Siis eikö olekin niin, että istuupa valtuutettuina keitä tahansa, heidän suunsa on tukittu, sillä Jessen ja hänen isänsä laki on muuttumaton?

Kielellisesti pääkirjoituksen hienointa antia onkin sitten sen loppu. Kirjoittaja tuntuu oikein revittelevän: ”Vaikka lapsesi tai lapsenlapsesi pääsisikin perhekerhoon ja muskariin huolimatta siitä, ketkä ovat valtuutettuja, voi äänesi saanut hyvinkin vaikuttaa siihen, tarjotaanko siellä lapsille ja vanhemmille päiväkahvit pullalla vai viinerillä.”

Nyt sanon ”herran jumala”. Tarjotaanko päiväkahvit pullalla ja viinerillä? Onkohan seurakunnalla myös myydä autotallia parvekkeella tai vuokrata puutarhaa tiedon omenalla?

14 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Heh, olen täällä hihitellyt tuota virtsaa käsillä. Hmmm....

Pullaa vai viineriä, niinpä niin, onneksi kyseinen instituutio ei minun rahoillani ratkaise tuota ongelmaa.

Tui kirjoitti...

Minua alkoi mietityttää minkä seurakunnan päiväkerhossa tarjotaan lapsille kahvia.

Olen usein epäillyt, että todella kömpelöiden kielikukkasten tarjoajat kuuluvat henkilöihin, jotka eivät lue paljon ohi oman ammattikirjallisuutensa. Kaunokirjallisuuden lukeminen jo kummasti auttaisi.

Tommi kirjoitti...

On helppoa (ja ehkä halpaakin) nostaa lehtiteksteistä riivittäväksi tämänkaltaisia ilmauksia. Kuitenkin kun kyse instituutiosta, repiminen kannattaa joka kerta.

Näin on varsinkin siksi, että kyse on valtaorganisaatiosta, joka, kuten Susu toteaa, käyttää asioittensa toimittamiseen meidän, heidän tai niiden rahoja.

Tui, meidän, heidän tai niiden rahojen käyttäjien kannattaisi joskus lukea muutakin kuin...
...ja käydä vaikka kirjastossa :)

Tui kirjoitti...

Kyllä vain, tervetuloa kirjastoon, siellä ratkeaa moni pulma.

Olen samaa mieltä, lehtikukkasiin on tartuttava. Samoin käännöksien on oltava hyviä ja sujuvia, TV-toimittajien on puhuttava selkeää yöeiskieltä, huutavat urheiluselostajat pannaan jne. Korviin sattuu vieläkin, kun muistan miten selostaja Jokinen muinoin oli ottanut käyttöön muistaakseni kielitoimiston suosituksen, jonka mukaan pitkissä numeraaleissa vain viimeinen numero tarvitsee taivutuksen. Jokinen tulkitsi pituutta aika huolettomasti. "pekan sijoitus on tällä hetkellä kuusikymmentäseitsemäs. Ahonen on kisassa kaksikymmentäensimmäinen." Onneksi en herran eläkkeelle jäätyä ole moisiin lukuihin törmännyt.

Tommi kirjoitti...

Juha "Hyvää solariumviikonvaihdetta" Jokinen oli tosiaankin numeraaleissa varsinainen velho. Tämän päivän selostajista pahin on kyllä Hoopi Hänninen, jonka jalkapalloselostuksissa mm. "kierre lähtee väärään suuntaan". Hänene lausepartensa ovta muutenkin hauskoja, koska hän ei milloinkaan myönnä puhuvansa sekavia. Jos hän itse huomaa (tällöin asian huomaa toki myös katsoja) olevansa väärillä urilla, puhuvansa läpiä päähänsä, hän jatkaa puhumista jostakin kulman takaa kiertäen niin, että pääsee takaisin haluamalleen tielle.

Urheiluselostajat ovat tosiaan kielessään omaa luokkaansa, vaikka periaatteessa ajatteln niin, että väärin ei voi puhua, mutta väärin voi kirjoittaa.

SusuPetal kirjoitti...

Pakko tuosta kuiskaaja-Jokisesta sanoa, että yksi unohtumattomimmista kokemuksista oli joskus historiassa kuunnella Jokisen selostusta Jukolan(?) rastista eli yösuunnistuksesta. Pimeä televisiokuva, Jokisen kuiskaus(istui varmaan pensaassa selostamassa...) "ja nyt XXX saapuu rastille...".
Surrealistista!

Tui kirjoitti...

Minustakin urheilijaselostajat saavat puhua omanlaistaan ymmärrettävää kieltä urheiluselostusten aikana. Tilanteet ovat eläviä eikä siinä ehdi hioa lausumaansa. Mutta inhoan selostushuutamista. Onko se J-P Jalo, joka selostaa jalkapalloa? En voi katsoa, koska en kykene kuuntelemaan. Muistaakseni MTV:llä on urheilutoimittaja - olen armollisesti unohtanut nimen - joka uutisia lukiessaankin pystyy puhumaan huutonuotilla. Jos kuuntelen häntä, en ymmärrä mitään ärsytykseltäni.

Asiatoimittaminen urheilussakin on eri asia kuin selostus ja asiatoimittamiseen ja -puhumiseen pätee sama kuin kirjoittamiseen, kielikukkaset kuriin ja ymmärrettävää kieltä kuulijoille. Yksiselitteistä kieltähän ei ole tai jos on, niin komediaksi menee. Olen kerran kuullut Auli Hakulisen esimerkin asiasta eikä sitä sammakkojuttua voi unohtaa, vaikka tekstin sisältö ei mieleen muistuisikaan. Hakuliselta kuulemani kommentti "ei ole huonoa puhekieltä, on huolittelematonta kieltä" tjs. on ohjannut paljon suhtautumistani kieleen.

Tommi kirjoitti...

Susu, suunnistusselostaja on urheiluselostamisen "hiljainen" ääripää, joka tosiaankin lähenee surrealismia - ainakin jos miettii selostajan paikkaa, kuten sinä teet. Tosin satelliittipaikantimet ovat muuttaneet suunnistusselostajan hommaa niin, että nyt on melkeinpä sama, joriseeko selostaja suunnistajasta vai hiihtäjästä.

Tui, olisiko MTV3:n kaveri Mika Saukkonen? Voisi olla. Myös Pentti Lindegren huusi joitakin vuosia sitten Maikkarin urheilulähetyksissä uutisista jääkiekkoon.

Hakulisen lausahdus on osuva, mutta sekin vaatii tuekseen määrittelyn puhetilanteesta: on kuitenkin eri asia "huutaa" outoja kielikukkasia urheilu-uutisissa kuin kulttuuriuutisissa. (En tietenkään väitä etteivätkö Hakulinen ja muut keskusteluntutkijat ottaisi kontekstia huomioon.)

Huutamisen kanssa on myös selostuksessa niin ja näin. Sitä ei jaksa, jos taukoja ei ole, mutta silti nuo etelä-amerikkalaiset futisselostajat ylipitkine GOGOGOGOGOGOOOOOOOOOL-huutoineen ovat monien suomalaistenkin mieleen.

Tui kirjoitti...

Taukoja pitää olla ja innostua voi silloin kun oikeaa innostumisen asiaa.

Hakemani selostaja ei ole kumpikaan noista. Joskus se oli MTV:n aamu-urheilussa. Minun korvaani äänenkäyttö oli äärettömän rasittavaa, se peittää alleen kaiken osaamisen ja ammattitaidon.

Niin, olisihan se jos kulttuuritekoja selostettaisiin samaan tapaan kuin joukkuelajeja. "Jaaaa-a tämän vuotisen SUOMI-palkinnon saaaa-aa SAILAAA SUSIluoTOOOooOOOoooOOOOOO..." Kuvittele loput.

Tommi kirjoitti...

Ihan mukava, joskin perin toisteinen kokoelma. Antaisin sen palkinnon jollekin muulle. Tämä nyt ei tietenkään vastannut lainkaan siihen, mitä kommentoit. Siihen sanon: voin kuvitella.

Tui kirjoitti...

Susiluoto sai palkinnon jo. Ekasta Susiluodon kokoelmasta pidin eniten, vaikka se on niistä konventionaalisin.

Tommi kirjoitti...

Joo, palkinto meni Susiluodolle. Minä pidin Huoneiden kirjasta, vaikka hänen lyriikkansa on mielestäni liian usein lyyristä ja kaunista vain sen itsensä vuoksi. Tietysti sanojen pyörittelyllä ja kauniiden kuvin kirjoittamisella on oma arvonsa, mutta tarkoitan, että sisältö ja muoto eivät minun päässäni tahdo naksahtaa yksiin, kun luen hänen runojaan.

Anonyymi kirjoitti...

Huoneiden kirjaa ja Auringonkiertoa pitää lukea peräkkäin, minusta niissä on sama keskushenkilö, jos nyt näin voi runoteoksista sanoa. Auringonkierto jatkuu siitä mihin Huoneiden kirja päättyi. Auringonkierto on hyvin runsas kirja, viittauskohteita on paljon. Nautin Susiluodon kielestä, mutta minua puhuttelee "yksinkertaisempi" runous ja siksi ekä on miellyttää enemmän. Tiedän, että sanomaani kytkeytyy ristiriita, koska ei ole olemassa yksinkertaista runoutta. Luulisin.

Tui kirjoitti...

Nimi nähtävästi unohtui edellisestä kommentista. Kommentoiminen blogspotissa on joskus arpapeliä, miksi noi kirjaimet on joskus niin hankalia hahmottaa...