Eilen kävin läheisellä kirpputorilla. Selasin selkä notkolla lattianrajassa olevaa levylaatikon sisältöä, vaikka sisältö näytti päällepäin pelkältä roskalta. Joukossa oli kuitenkin yksi ”aarre”, jota olemme kotona nauraneet.
Muistatte kai Dennis Weaverin, miehen, jota paholaisen menopeli, paskainen tankkiauto ahdistelee Steven Spielbergin elokuvassa Kauhun kilometrit (The Duel, 1971)? Kyllä, sama mies esitti vuosina 1970-77 šeriffi Sam McCloudia. Hieno mies. Mutta hän on tehnyt hirvittävästi muutakin… ja yksi näistä muista on levyttäminen. Kirpputorilta löysin levyn nimeltä People Songs (1974), jonka raidoilla Weaver lurittelee jos jonkinlaista iskelmää.
Hienointa on kuitenkin se, että laulujen välissä Weaver turisee ”narrationiksi” nimetyissä osuuksissa leveällä aksentillaan jylhiä, lähes uskonnollisia totuuksia elämästä. Heti ensimmäistä laulua (”Cowboys and Daddies”) edeltävästä isän ja pojan suhteen ”syväluotauksesta” huomaa, että 0,60 € ei todellakaan mennyt hukkaan.
Ja onneksi Weaver on takakannessa McCloud eikä Weaver.
(Koska blogger mättää, lähetän kuvat myöhemmin.)
7 kommenttia:
Seriffi McCloud, tuttu mies. Mutta että oikein levyllinen... Hyvä että kotona riemua piisaa :)
Aah, sheriffi McCloud, Columbo, Kojak, McMillan ja vaimo...hmm, kuinka vanha minä oikein olen?
Minulla on joskus muinoin ostettu levy, jossa valkokankaan miestähdet laulavat, mukana mm. James Stewart, Valentino, Clark Gable, Gary Grant jne. Ei heistä kaikista ihan laulajiksi ole, mutta tulkintaa kyllä löytyy.
Tunnelmallista iltaa with the wild west!
Lauloiko Clark Gable? Muistan McCloudin, mutta mun täytyy kyllä tarkistaa ulkonäkö netistä.
Ooh, nyt aukesi tulppa muistojen tieltä. Hyvä ihme sentään. Tosiaan. Huhhuh.
Eivätkös kaikki näyttelijät pyri laulamaan jossakin vaiheessa uraansa? Kyllä Larkki Kaapelikin varmasti on laulanut. Weaver teki sen urallaan jo hyvin varhain.
Muistuikin mieleeni, että levyhyllystä voisi seuraavaksi postittaa kuvan Bruce Willisin sinkusta. (Kyllä, sekin on peräsiin kirppikseltä.) Sen te tietenkin muistatte: Under the Bordwalk. Sehän on hirveä versio, vaikka taitaa päihittää ainakin Don Johnsonin (tässä välissä on pakko nauraa), josta joku tykkäsi aikanaan oikeasti.
Tuota, ei. Ei kyllä muistu Brucen laulut mieleen. Älä vain kerro seuraavaksi, että iso Arskakin on laulanut. Sitten vois jo perustaa setätrion.
Oih, siihen aikaan kun kaikilla tytöillä oli pakko olla joku idoli enkä millään meinannut keksiä ketään jota olisin fanittanut valitsin seriffi Mc Cloudin fanituksen kohteeksi. :) Ton kuvan perusteella aika hyvä valinta. Ainakin parempi kuin Mike Monroe. :)
Lähetä kommentti