Tätä on pakko jatkaa, koska edellisen viestin kommenteissa keskustelimme asiasta enemmänkin. Merkittävä osa asiaa oli se, että Tarmon kuvista on pulaa. En ole varma, onko se ongelma, mutta tässä on jokunen kuva Ylen aamutv:n haastattelusta.
Tarmo halusi jo pienestä pitäen toimittajaksi. Vanhemmat varoittivat, että toimittajan työssä ryypatään paljon eikä palkkoja saa ajallaan. Mutta Tarmo ei lannistunut. Hänestä tuli toimittaja. Palkat on maksettu ajallaan ja vähemmän on tullut ryypiskeltyä.
Tarmo pääsi jo 1960-luvulla mukaan radikaalien kekkereihin, mutta sielläkään hän ei malttanut maistaa muuta kuin totuutta. Valistusmielinen mies kertoi haastattelussa: "Haluan kertoa, mitä tapahtuu". Tarmo uskoo siihen, että tv näyttää sen, mitä tapahtuu todella.
1970-luvun vaalejakaan ei voi muistella ilman Tarmoa. Tosin epäselvää on, miksi vuonna 1975 pidetyt Metalliliiton vaalit televisioitiin. Epäselvää on myös se, millaista dramatiikkaa Tarmo vaaleista rakensi, ja voiko Metalliliitosta ylipäänsä rakentaa televisuaalista dramatiikkaa. Ehkä dramatiikka on tässäkin "kynän päässä". Kuva on varmasti lähetyksen alusta, koska takki on vielä päällä.
Päähenkilö korostaa itse sitä, että kyse on aina tilannekomiikasta. Aika yllättävä kommentti mieheltä, joka katsojalle näyttäytyy vakavana asianpuhujana. Mutta vakavuuskin on vain silmänlumetta, sillä poliittisen peltikuoren alta pilkistelee siellä täällä leikkisä pojanviikari. Sitä osoittaa sinällään jo gallupien julkistamiseen liittyvä karnevalismi. Ehkä juuri piilotetun karnevaalin takia Tarmo vetoaa. Onneksi hän ei eläkepäiviensä myötä häviäkään televisiosta kokonaan. Tästä lähtien hän laukoo totuuksia Lauantaiseuran tiimissä Hannu Lehtilän apumiehenä ja selostaa televisiossa eduskunnan kyselytunteja. Vielä näemme siis, kun Tarmo...
...selittää ja Tarmo...
...jopa hymyilee.
Pitäisiköhän siksi maksaa tv-lupamaksutkin mukisematta?
9 kommenttia:
Tommi, pelastit päiväni. Kiitos. Olen näppiksen ääressä lähes sanaton. "piilotetun karnevaalin takia Tarmo vetoaa". Kyllä.
Toivottavsti haastattelu tulee uusintana iltapäivällä.
Tarmo Ropponen on sisäinen vappuhuiska.
Metalliliiton vaalit on suosikkikuvani tästä sarjasta. Tarmo näyttää leikkivältä pikkupojalta. Vappuhuiska? Eeee-i.
En usko, että piilotettu karnevaali on ollenkaan ainoa asia, joka vetoaa. Kyllä ihmisessä täytyy olla jotain muutakin. Vakavissa politiikan aiheissa karnevaali täytyy pitää piilossa, mutta silti se lienee välttämätön keino, jolla pysyä samalla aaltopituudella katsojiensa kanssa?
Tuossa on perää. Politiikka on alueena mielenkiintoinen, koska sen esittämiseen ja vastaanottamiseen liittyy sisäänkirjoitettuna jonkinlainen vastustus tai ainakin epäily tyyliin "rötösherrojen puhetta". Politiikan televisiollistamisessa on silmäniskun mahdollisuus aina olemassa. Tarmo on vakava, mutta koko ajan kuin jollain kynnyksellä. Katsoja saa päättää, meneekö hän yli vai pysyykö oikealla (vakavalla) puolella. Tuskin keskustelisimme Tarmosta, jos näin ei olisi?
Ironiaapa tosiaankin, sillä minulla se pyörii nyt työskentelymusiikkina. Tosin en tiedä, milloin ehtii tehdä töitä, kun roikkuu blogissa...
Lisäksi: Tuo Mogwain levy on upea!!! Erinomaista kävelymusiikkia, olen todennut. Tosin käsitän tuon nimen ironisena.
Ehkä kynnyksen ylittäminen riippuu Tarmosta, ehkä katsojasta. Minun silmissäni hän on mennyt jonkin kynnyksen yli myöntäessään, että sellainen on ylipäänsä olemassa. Televisiossa pitää silti olla hillitty ja varuillaan, mutta onneksi Tarmollakin on nyt mahdollisuuksia viettää enemmän oikeata vapaata aikaa ruudun ulkopuolella. Ehkä todellinen Tarmo vapautuneine hymyineen silloin pääsee esiin.
Karnevalisointi näkyy Tarmossa ja kumppaneissa juuri koreografian kautta, joka toistuu vaalista toiseen hyvin tietoisena. Se osaltaan katkaisee vakavuudelta terän, kun miehet heittävät arvokkaassa ohjelmassa takit pois, käärivät hihansa ja antavat illuusion siitä, että juuri he osallistuvat äänien laskemiseen. Minusta tämä on juuri sopivaa, ei tarvita välikelauluja (tosin kannattajien kommentit ovat yleensä vähintään yhtä kauheita kuin ne olisivat) vaan pysytään ikään kuin asiassa.
Kannattaisi varmaan sitä työtäkin tehdä, eli blogi kiinni. Meillä vuorotteluvapaalaisilla on vapaampaa.
Lähetä kommentti