Suuri Goldwyn

Elokuvan historiaa ruotivaa teosta lukiessani törmäsin itsenäisenä tuottajana valtaapitäneen, puolalaissyntyisen Samuel Goldwynin (1882-1974) lausahdukseen, jonka mukaan hän haluaa tuottaa elokuvia, jotka alkavat maanjäristyksellä ja etenevät siitä lopun kliimaksiin. Petteri kai sanoisi Goldwynin vaatimaa elokuvaa elämää suuremmaksi. Suurta ja ainakin suureellista se on, mutta kovin erilaista verrattuna siihen, mitä elämäksi kutsutaan. Vaatimus muistuttaa pelkkää traileria, tai ei pelkkää, sillä Goldwynin trailerilla olisi pituutta ainakin puolitoista tuntia.

Lausahduksessa on kaikesta huolimatta jotakin perin kiehtovaa. Ehkä kiehtovaa on assosiaatio suvantovaiheita kaihtavaan elokuvaan, jota katsoessa saa hengittää, jos ehtii. Tai ehkä kyse on vain yleisemmin kristallinkirkkaasti esitetyssä vaatimuksessa. Tulee mieleen Alfred Hitchcockin toteamus elokuvan kerronnan ja elämän suhteesta: elokuva on elämää, josta on tylsät kohdat leikattu pois. Siis elokuva on elämää, joskin vaillinaista – ainakin ennen kuin katsoja on tuonut peliin oman elämänsä ainekset.

Samuel Goldwyn tuotti vuoden 1959 viimeiseen elokuvaansa mennessä useita hienoja kuvia. Hänen tuotoksiaan ovat muun muassa maternaalisen melodraaman Stella Dallasin mykkä- ja ääniversiot (Henry King 1925, King Vidor 1937), Brontë-filmatisointi Humiseva harju (William Wyler 1939) sekä yhteiskunnan ja sodasta palaavien miesten radikaalia elämän muutosta kuvaava Parhaat vuotemme (Wyler 1946).

Elokuvien lisäksi Goldwyn tuotti lukuisan määrän hauskoja, ristiriitaisia lausahduksia, jotka ovat kuin ovia, joissa on saranat molemmissa laidoissa. Jokainen saranakin taitaa olla vain yhdellä ruuvilla kiinni. Tässä on loppiaisen riemuksi muutama elokuvantekijöiden kanssa haasteltu sutkaus, joista viimeinen saattaa sopia myös bloggaamisen kuvaukseksi:

IN TWO WORDS, IM POSSIBLE.

DON’T IMPROVE IT INTO A FLOP.

IF I COULD DROP DEAD RIGHT NOW, I’D BE THE HAPPIEST MAN ALIVE.

WHAT WE NEED NOW IS SOME NEW, FRESH CLICHES.

OUR COMEDIAS ARE NOT TO BE LAUGHED AT.

A VERBAL CONTRACT ISN’T WORTH THE PAPER IT’S WRITTEN ON.

TELL THEM TO STAND CLOSER APART.

I HAD A GREAT IDEA THIS MORNING, BUT I DIDN'T LIKE IT.