Tänään saa sitten äänestää, antaa äänensä. Suomen kielen perussanakirjan mukaan äänestää-verbin merkitys on: ”ilmaista kantansa äänestyksessä, antaa äänensä”. Aika hassua. Menen antamaan ääneni kuulua, vaikka ei se mihinkään kuulu. Tähän kai sopisi sanoa, että niin metsä huutaa kuin sinne huudetaan, vai miten se menikään.
Ääneti taas tarkoittaa samaisen sanakirjan mukaan sitä, että on ”äänettömänä, vaiti, hiljaa”. Juuri niin, niinhän me olemme, kun annamme äänemme äänestyskopissa kuulua, kun me huudamme pieneen taitettuun pahvinpalaan numeron. Ja kuinka ollakaan, meille huudetaan taas seuraavat kuusi vuotta numeroita, sillä mitä muuta yhteiskunnallinen elämä vallassa olevien mielestä on kuin numeroita?
Mitä jos tämän kerran huutaisin ääneni kuuluviin ihan oikeasti? Jospa kävelisin kopin suojaan ja huutaisin kuuluvalla äänellä numeron paperiin. Kun minua raahattaisiin pois äänestyshuoneistosta, sanoisin vain olleeni kirjaimellinen. Niinhän Saulikin väittää todetessaan olevansa työväen asialla. Siksi tiedän, että ääneni, ”ilmassa, vedessä tm. väliaineessa etenevä mekaaninen värähtely”, solahtaa jollekin sellaiselle, jonka ääniala tuntuu uskottavammalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti