Katson ulos likaisesta, verhon puoliksi peittämästä ikkunasta. Katson yli tien, jossa kuorma-autot ja keltaisiin valoihin kiihdyttelijät rymistelevät taukoamatta. Toisella puolella tietä seisoo majesteettisena elementtilaatikkona PharmaCity, jonka ”oikea” kirjoitusasu on mitä hienoin. Kirjoitusasua tekee mieli halata yhtä paljon ja voimakkaasti kuin sitä kyltinlaatijaa, joka kirjoitti työmatkallani olevan talon seinässä olevaan kieltotauluun ”Tyhjä Käynti Kielletty”.
Toisella puolella katua ovat ensimmäisen luokan ihmiset. PharmaCityssä on sellaisia hienoja juttuja kuin funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, biomateriaalikeskus, farmakologia ja kliininen farmakologia sekä koe-eläinkeskus. Tien toiselta puolelta vanhasta talosta katsova ihminen kuuluu toiseen luokkaan, sillä vanhassa talossa asustaa humanisti, joka ei kiinnosta ketään, tai ei ainakaan rahoittajaa. Muutenkin on niin ja näin.
Muistuu mieleeni presidentti Putinin viimekeväinen vierailu Turun yliopistossa. Kun hänen kolonnansa ajoi näiden kahden rakennuksen väliin, oli selvää, kummalle puolelle katua hänet viedään tutustumiskäynnille. Raha menee rahan ja välittömän hyödyn luokse. Tuskin Putin on kiinnostunut mediatutkimuksesta. Tuskin hän haluaa tietää, mitä mieltä täällä ollaan Tarkovskin suhteesta kotimaahansa tai tosi-tv:n tarjoamista narsistisista performanssimahdollisuuksista. Mikään humanismiin viittaava Putinia tuskin kiinnostaisi – edes Suomessa, vaikka ulkomailla ikävästi pitää paskaa puhuakin.
Sujuisikohan teksti paremmin, jos vetäisin verhon koko ikkunan eteen?
2 kommenttia:
Kyllä, jos vielä käännät selkäsi ikkunalle.
Tosin kaikesta tuosta saisi myös pohdiskelevan artikkelin.
Ei taida irrota. Ehkä selän kääntäminen riittää.
Lähetä kommentti