Kun tulee haastetuksi, on kai pakko vastata. Tui haastoi minut nelikkomeemiin. Tässä nyt sitten on asioita neljin kappalein:
1. Neljä työtä elämäni varrelta: herneidenlajittelija, taloustavaroiden myyjä, opettaja, tutkija.
2. Neljä elokuvaa, jotka kelpaavat aina: Easy Rider, Hilman päivät, Elokuu, Vanishing Point.
3. Neljä asuinpaikkaa: Loimaa, Järvenpää, Raisio, Turku.
4. Neljä tv-ohjelmaa, joista pidän: Uutiset, Urheiluruutu, Studio Julmahuvi, Ed.
5. Neljä lomapaikkaa: Glastonbury, Kajaani, Amsterdam, Kaustinen.
6. Neljä suosikkiruokaa: vaimon ruispuolukkapuuro, äidin lihapullat, siskonmiehen pastakastikkeet, omatekoinen pizza.
7. Neljä jokapäiväistä www-sivua: CMX, Internet Movie Database, Mediatutkimus, Kiiltomato.
8. Neljä paikkaa, joissa nyt olisin mieluummin: kotona, lenkillä, suihkussa, nukkumassa.
9. Neljä mainostamaani blogia: Kirjailijan häiriöklinikka, Kun kirjoitan, Loistava puhallus, Tuumailua.
Minä en halua haastaa ketään. Ehkä kaikki voisivat haastaa itse itsensä.
9 kommenttia:
niinhän me haastammekin, aina kun kirjoitamme postauksen. Rehellinen mies: äidin lihapullat :)
Mitäs sanot herneenlajittelijasta? Kyllä oli työnsä tekijää arvostava nimike.
Olen lajitellut ruusuja Sisiliassa, prima secondo. En edes tiennyt ruusuilla olevan ykkös- ja kakkosluokkaa. Oli niillä joku kelpaamatonkin luokka, ja ne ruusut näytti niiltä mitä Suomessa myydään. Niitä kannoin huoneeseeni mielin määrin.
Mutta kaikella ystävyydellä, en tiedä mitä herneenlajittelija tekee.
Se on (tai ainakin oli) elintarviketehtaan hernekeittoprosessin alkuunpanija. Tehtävänä oli tyhjentää hernesäkkejä koneeseen, joka pesi herneet, ja sitten pistää herneet turpoamaan. Oli se hienoa aikaa... Silloin oli käytössä vielä sellainen käsite kuin tuntiurakka, joka tarkoitti sitä, että kahdeksan tunnin työpäivän työmäärä oli etukäteen sovittu. Siis kun urakka oli tehty, voi alkaa lukea kirjoja, koska paikalla piti kuitenkin olla täydet tunnit.
Koska syön edelleen purkkihernekeittoa, niin kai joku tuota työtä edelleen tekee? Onkohan niillä oma luomulinja? Toivottavsti, etten osta vain illusorista luomukeittoa.
Kirjojen lukeminen työajalla on miellyttävä ajatus.
Mietinkin tässä joskus, että vieläkö olet poikamies. Mutta tässähän se vastaus sitten tuli.
Niin sitä tulee itsensä tykö tehneeksi. Blogi on paljastusten väylä, vaikka mitään ei varsinaisesti paljastaisikaan. Toisaalta kuka tietää, puhutaanko täällä(kään) totta? Tämä voisi olla viittaus vaikka äidin lihapulliin.
On vain kaksi syytä mainita äidin lihapullat suosikkiruuakseen: joko äiti lukee blogia tai pöyörykät ovat oikeasti hyviä. Vaimon suututtamisesta ei voi puhua koska vaimon ruoka mainittiin ensin.
Nimi unohtui edellisestä. Kolmaskin syy ns. lihapulliin on: oikeasta poikkeava blogihenkilöllisyys.
Lähetä kommentti