Sitoutumaton kokoomuslaisesti katsova julkaisu nimeltään Turun Sanomat raportoi tänään monen muun lehden tapaan eilistä presidenttiehdokkaiden keskustelua tai väittelyä. Raportin kainalossa on pohdittu sitä, millainen tämänkertaisten vaalien keskustelun pitäisi olla, jotta se kiinnostaisi.
Pohdinta alkaa oireellisesti kuvauksella väittelyä edeltäneen itsenäisyyspäivän aaton illasta: ”Kokoomus järjesti itsenäisyyspäivän aattona vastaanoton perinteikkäällä Helsingin Suomalaisella klubilla. Tunnelma oli katossa.” Ensimmäinen kysymykseni: miksi toimittaja on mennyt ruiskukkien itsenäisyysvastaanotolle? Vastaus kysymykseen löytyy vaalitilaisuuspohdinnan päätelmästä, jonka mukaan vaalikeskustelun tulisi olla porvarisehdokkaiden välinen kaksintaistelu.
Että mitä? Ettäkö me katsoisimme, kun inhorealisti, itsevarma ”työväen presidentti” ja lapatossu, leuto ”vihreä tuuli” tiukkaavat toisilleen? Menisivät takapihalle tai johonkin metsän keskelle huutamaan. Miksi muita ei otettaisi keskusteluun mukaan? Mihin jätettäisiin vaikkapa istuva presidentti? Ehkä Halosen nähdään istuvan niin tukevasti omalla jakkarallaan, että häntä on naisena turha rasittaa miesten välisellä hippaleikillä. Ajatuskulku voi olla vain tiedostamaton vaikkakin syynä todellinen. Olipa niin tai näin, on kahden suuren miehen välisen taistelun vaatiminen juuri sellaista epädemokratiaa, jota on jo nähty joka ainoissa vaaleissa. Muista ehdokkaista viis, kun media osoittaa, keiden mielipiteillä on väliä. Vaadittiinpa jutussa televisiokanavia jopa etsimään aikataulustaan sopivaa aikaa järjestää Masan ja Salen väittely. Selät vastakkain, kymmenen askelta, käännös ja laukaus. Oho, molemmilla olikin nallipyssy.
Onneksi en katsonut vaalikeskustelua loppuun, vaan siirryin seuraamaan jalkapallon mestareidenliigaa. Lissabonissa ainakin taisteli vain kaksi vastustajaa kiivaassa mittelössä. Jotenkin joka tilanteessa rähmällään olevat Benfican tuuliviirit kuitenkin muistuttivat minua vaalikeskustelusta ja tulevista häviäjistä. Kun huomaa menettävänsä pallon, kannattaa heittäytyä pitkäkseen ja kieriä pari kertaa. Jos tämä ei auta, täytyy nousta heristämään tuomarille sormea ja itkeä. Kamalaa katsottavaa. Tosin Benfica näytti, että heittäytymällä voi joskus myös voittaa. Täytyy vain toivoa, että me emme mene mukaan samanlaisiin filmauksiin kuin jalkapallotuomareilla on tapana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti