torstaina, joulukuuta 15, 2005

Turtiaista jouluksi


Käden ulottuvilla höyryää glögi ja silmät pelaavat tennistä. Olisipa näin useammin. Lasissa saa höyrytä mikä tahansa, mutta lukemiselle pitäisi olla riittävästi aikaa useammin kuin harmaassa arjessa tuppaa olemaan. Monelle tutulleni joulussa ei taidakaan olla muuta tärkeätä kuin kirjarauha, aika lukea kirjoja muutenkin kuin illalla kaksi minuuttia ennen silmien ummistamista.

Kaikki eivät pidä lukemisesta. Se on heidän tappionsa. Viime joulun alla kuulin miehestä, jonka vaimo ei pidä joulusta, koska mies linnoittautuu yksin huoneen nurkkaukseen ja lukee kirjoja aamusta iltaan. Mies ei kuule mitään, sillä hän on niin syventynyt joulunalusviikolla hankkimiinsa teoksiin. Hän ostaa teokset itse, sillä hänelle ei kuulemma kelpaa mikään muu kuin historiaa käsittelevät teokset, joissa on useita satoja sivuja. Ajatus muistuttaa äitini monen vuoden takaista kommenttia, että ei hän halua lukea ohuita kirjoja, sillä jos kirja on hyvä, se loppuu liian aikaisin.

Mutta aina ei kirjan tarvitse olla fyysisesti paksu ollakseen paksu sisällöltään. Kehotankin kaikkia niitä, jotka eivät pidä lukemisesta, tilaamaan jouluksi paikallisen kirjaston varastohyllyltä Arvo Turtiaisen runokokoelman Hyvää joulua (Tammi, 1967). Kirja on paitsi ajankohtainen niin myös ohut, mikä voi motivoida joitakin. Tärkeämpää on kuitenkin se, että parempaa jouluaiheista runokokoelmaa ei vielä ole minun tielleni eksynyt.

Vuoden 1904 joulun kuvauksesta kokoelmassa edetään suhteellisen kronologisesti 1960-luvulle. Lopuksi selviää muun muassa se, että todellisuudessa James Bond on Jeesuksen isä. Oikeastaan kirjallinen joulu kannattaa aloittaa nyt, jos sitä ei aiemmin ole aloittanut. Joulun jälkeen kirjallinen aika levittäytyy parhaimmillaan koko vuodeksi. Pian huomaa, että taas on kirjallisen joulun aika.

 Posted by Picasa

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Itselleni Turtiaisen joulurunoista vaikuttavin on 1913 jota olen esittänyt työpaikan pikkujouluissa pienelle porukalle. Että osaa olla hieno runo.