Kirjamessut ovat osaltani ohi. Hauska tapahtuma.
Hartiani eivät ole asiasta samaa mieltä. Myös korvani haluaisivat tehdä valituksen, sillä ne kuulivat liikaa keskustelua, jota ei pitäisi tuoda maksavan yleisön koettavaksi. Jos olet kirjoittanut kirjan tai ollut jollakin tavalla osallinen siihen, että kirja on päätynyt ihmisten luettavaksi, et kuitenkaan ole välttämättä oikea henkilö puhumaan siitä – varsinkaan, kun turhan usein puhe on jostain ihan muusta. Lavoilla notkuvat haastattelijat eivät asemaasi helpota.
Messut on tapahtuma. Messut on korskea tapahtuma. Messut on korskea markkinatapahtuma, joka tapahtuu sille rajatussa tilassa, johon ihmiset tulevat kuluttamaan. Se on rahalle rakennettua tilan valtaa, jossa erilaisiin (tai yhteen ja samaan: voiton maksimointiin) päämääriin päästään valjastamalla ympäristö yhteen tarkoitukseen. Tuo valjastaminen tapahtuu markkinapuheella, johon saamme tutustua joka vuoden lopussa tavarataloissa.
Messukeskus on rahankäyttöön valjastettu tavaratalo, johon meillä on pääsy rahaa vastaan. Voi oikeutetusti kysyä, onko ihminen tyhmä, jos hän maksaa päästäkseen markkinoille? Maksaisitko päästäksesi tavarataloon? Jos minun tarvitsisi maksaa pääsylippu päästäkseni katsomaan kirjoja ja kirjailijoita, en menisi messuille. Turun kirjamessujen aikana luinkin kotona kirjoja.
Messuista rakennetaan mediassa tärkeä tapahtuma, jossa on olennaista erilaiset luvulliset määreet. Helsingin tämän vuoden kirjamessuilla keskeinen sana on mahtavuus, joka on oikeastaan jo kirjoitettu messut-sanan sisään. Torstaina 27.10. valtakunnan päälehti julisti: Helsingin kirjamessut avaavat ovensa tänään Messukeskuksessa entistä mahtavammin. Näyttelyneliöitä on 4711, näytteilleasettajia 247, lavoilla 730 esiintyjää 550 eri ohjelmanumerossa. Kuka takaa, että muoto ja sisältö vastaavat toisiaan? Antakaa minulle lisää lukuja, niin voin kertoa, kuinka hienossa suurtapahtumassa olen ollut.
Messuilla tapaa vanhoja tuttuja. Siksi messuja voi kiittää sosiaalisuuden tilasta. Toki vanhoja tuttuja voisi nähdä missä tahansa. Kirjailijat ja kustantajatkin voisivat tavata toisiaan muualla kuten varmasti tapaavatkin. Messuilla onkin paljon enemmän ihmisiä, joita ei tiennyt edes olevan olemassa. Tapaa ihmisiä, joita ei ilman messuja tarvitsisi koskaan tavata. Ja ennen muuta tapaa ihmisiä, joita ei tarvitsisi koskaan tarvita.
Ehkä ensi vuonna pitää jäädä kotiin lukemaan myös Helsingin messujen ajaksi.
2 kommenttia:
Tilan kapitalismia ja kapitalismin tilaa. Jee jee. Virtuaalinen aktualisoituu jos ja vain jos tavara vaihtaa omistajaa. (Eikä ollut kirjan ystäviä nenällä pitäen pantu ja hinnoiteltu hoschofsbifenkään järin hääviä.)
Vai että anonymous? Ettei vain olisi tuo japanilainen filosofi Dele Uze.
Lähetä kommentti