perjantaina, lokakuuta 14, 2005

Hei, miten menee?

Hei, miten menee? Minulla menee hyvin. Itse asiassa menee niin hyvin, että kirjaan tähän tekstin, jonka esitin kerran ääneen eräässä juhlassa. Tekstin lomassa toivotan itselleni rattoisaa ja levollista viikonloppua.

väsyttää istua ja seistä. väsyttää maata, mennä ja tulla, työskennellä ja olla työtön. väsyttää olla kiintymyksen panttivanki, polvet koukussa, istutettuna takapihan kukkapenkkiin. väsyttää olla kakkossyöttö tenniksessä, palautus karkeasti yli takarajan. väsyttää olla ilmaton uimapatja, kaulaa odottava holtiton pelastusrengas. väsyttää olla valkoinen paita jonka pitäisi soittaa omo-infoon, housut jotka odottavat viivasuoria prässejä. väsyttää olla vastaus jokaiseen kysymykseen joita ei tässä maailmankaikkeudessa kysytä. väsyttää olla hengetön keuhkopussi apteekin tiskillä hakemassa taas illan viimeistä tuoppia. väsyttää ilta yö ja aamu. väsyttää tietokonepäätteen etäläsnäolo, tekstiviestin valetta tasoittava hymiö. väsyttää tulevaisuuden kulttuurihistoria, asunto jossa porvari nukkuu huonosti mutta syö hyvin. väsyttää rationalistinen mutta järjetön menetelmä, parisuhdefilosofian kehäpäätelmää kehittelevä pätkivä hengityskone. väsyttää yksinäisyys. väsyttää teho-osasto ilman george clooneyn harmautta, baywatch ilman pamelan hidastettua hölkkää. väsyttää team ahma ilman äkkinäistä hokaamista, tammerkosken silta ilman mikko alatalon sinisankaisia laseja. väsyttää twin peaks ilman laura palmerin murhaa, radiohead ilman radiota, tv dinner ilman televisiota. väsyttää faith no more. järki ja tunteet ilman järkeä. väsyttää elinpiirin kaksinapaisuus, pohjoinen ja etelä, länsi ja tuntematon kaukainen maanosa. väsyttää oikean ja vasemman ehdottomuus. väsyttää itsepäisyys, miesten pelit ja naisten vehkeet. väsyttää kaavamaisuus, poikien yöjuoksut ja tyttöjen aamulenkit. väsyttää seksin ylivalta, heterot ja homot. väsyttää kertoa miten tänään menee. väsyttää mennä hyvin tai huonosti. väsyttää olla jostakin kotoisin. väsyttää maalaisten lannoitteet ja kaupunkilaisten parkkihallit. väsyttää kävelijät jotka eivät nosta jalkojaan. väsyttää autonkuljettajat jotka eivät vilkuta. väsyttää ihmiset jotka asemillakin häpeävät vilkuttaa. väsyttää tieto siitä, että pian väsyy olemaan väsynyt. väsyttää ettei ihmisen anneta nukkua, ettei aivosolut pysähdy hetkeksikään, ettei silmät pysy kiinni kuin sälekaihtimet.

2 kommenttia:

Jussi Förbom kirjoitti...

En koskaan väsy siihen tunteeseen, joka minut valtaa, kun tajuan lukevani jotain, joka toimii, ottaa kielen haltuun päästääkseen sen irti. En koskaan väsy hyvään shittiin. En väsy laulajiin, enkä tuuleen pohjoisesta.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedän tuon väsymyksen tunteen ja olotilan. Siinä on kaikessa ulkopuolisuudessaan ja kyseenalaistavuudessaan jotain todella kaunista.